Post by Janni on May 5, 2022 18:50:25 GMT
Cerise De La Fontaine
24v.
Naaras
Vampyyrilepakko
Naaras
Vampyyrilepakko
Ulkonäkö
Cerise on 160cm pitkä ja painaa noin 50kg. Silmien väri on tumman punainen. Turkki on pehmeä ja ilmava varsinkin kaulan ympäriltä ja värejä löytyy ruskean sävyistä harmaaseen ja valkoiseen. Cerisellä on myös lyhyt lepakon häntä. Vaateeton kuva.
Luonne
Luonteeltaan Cerise on ennenkaikkea leidi. Hän on kohtelias, huomaavainen ja siisti. Naisen mielestä tämä riutunut maailma kaipaakin enemmän kohteliaisuutta, joten hän on valmis suomaan sitä muidenkin edestä. Nainen on hyvin siisti yksilö ja pitää ulkonäötään hyvää huolta.
Neiti on myös romantikko luonteeltaan ja on kokenut elämässään jos jonkinmoista suhdetta, mutta nainen ei ole kokenut löytäneensä vielä sitä oikeaa itselleen. Onko siis vika hänessä? Onko hän nirso vai epäonnekas? Kentietää.
Cerise rakastaa näyttelemistä, laulamista ja tanssimista. Hän mielellään hurmaa laulullaan tai lähtee mukaan tanssiin jos pyydetään ellei ennätä itse ensin.
Lepakottaren yksi oudoin puoli taitaa olla hänen totaalinen omaksuminen lajilleen ja sen historialle, sekä kultuurille, jota hän kunnioitaa ja kokee sen olevan tärkeä osa itseään. Vämpyyrilepakon elämään kuuluu veren nauttiminen. Alkulepakolle se oli silkka ravinnonlähde, mutta hänelle ja hänen perimälleen se on pyhä asia. Entisen elämäntyylin takia Cerise ei ole huomannut kuinka tämä pyhä asia on enemmänkin riippuvuus. Nykyisin vampyyrilepakko pystyy elämään niin lihalla kuin kasvipitoisella ruokavaliolla, mutta veri on jäänyt Ceriselle tärkeäksi tarpeeksi, vaikka hän ilman sitä pysyisikin elossa.
Nykutilanteen takia Cerise joutuu tyytymään tavallisten eläinten vereen, joka ei ole yhtä nautinnollista ja sekin on Laaksossa eläessä hyvin haastavaa. Suurimman nautinnon hän saisi nauttimalla väkeläisen taikka ihmisen verta, mutta Cerise on leidi eikä ikinä purisi ketään luvitta. Luvan saanti veren nauttimiseen on tärkeä asia ja on suuri pahe, jos jota kuta puree ilman tämän lupaa.
Jos Cerise ei ole saanut verta nautittavakseen pariin viikkoon saattaa eläimelliset vaistot syttyä herkästi ja lopulta ajaa naisen väkisin tyydyttämään janonsa. Hän on kuitenkin hyvin tarkka tarpeistaan ja pyrkii pitämään itsestään hyvän huolen niin hyvin mitä nykyisissä olosuhteissa kykenee.
Lepakkotar myös pyrkii pitämään veren tarpeensa salassa, sillä ei tahdo mitään pedon leimaa itseensä ja ei halua joutua ongelmiin Laakson turvaajien kanssa.
Cerise on yöeläin ja kulkee lähinnä iltaisin ja yöaikaan, mutta auringonvalo ei suinkaan polta naista tuhkaksi hänen silmänsä vain ovat varsin arat auringonvalolle. Siksi lepakko käyttää yleensä aurinkolaseja niin ulko- kuin sisätiloissa päivisin.
Asuinpaikka
Cerise elää tällä hetkellä Laaksossa, mutta ei omista vakituista asuinpaikkaa.
Menneisyys
Cerise syntyi Savannan alueella ylpeille vanhemmille keskelle onnellista suurta perhettä, johon kuului hieman enemmän mitä sukulaiset. Cerisen äiti oli jo useamman sukupolven johtanut ryhmittymää, joka koostui lähinnä vampyyrilepakoista, toki muut lajit olivat tervetulleita, jos nämä nauttivat veren juomisesta yhtäpaljon mitä he. Joukon nimi oli La Sanguinité ja veren juonnista huolimatta he olivat varsin miellyttävää ja huomaavaista väkeä. Väkeläisen taikka ihmisen veren nauttiminen oli heille pyhä asia ja sitä joka vuodattaa vertansa on syytä kunnioittaa kaikin puolin.
Joukko eli syvällä Savannan vuoristojen luolissa, joiden holveihin he olivat rakentaneet ylpeät asuintilat. Tänne he toivat ulkopuolisia niin väkeläisiä kuin ihmisiä tarjoten heille ulppean elämän jossa heitä palveltaisiin, ruokittaisiin ja palvottaisiin kuin itse kuninkaita. Kaikki se näiden verta vastaan. He eivät tietenkään purisi ja joisi tappaakseen ainoastaan vain nauttiakseen. Ketään ei painostettu tähän elämän tapaan, kaikki olivat vapaita jäämään tai lähtemään milloin vain. He usein tarjosivat paikkaa luotaan vähempi osaisile ja niille joilla ei ollut paikkaa minne mennä. Oli myös yleistä, että joukko kävi ostamassa vapaaksi orjia Savannalaisilta orjakaupoilta.
Verenluovuttajia ei saanut kohdella kaltoin ja näillä oli valta päättää milloin he olivat valmiita luovuuttamaan vertansa, mutta jos verta kieltäytyi luovuttamasta pitkäksi aikaa ilman pätevää syytä hätyytettiin nämä matkoihinsa. Oli myös yleistä, että joistain luovuttajista tuli jonkun suosikki puolin kuin toisin ja parisuhteitakin syntyi monien juojien ja luovuttajien välille.
Tämän kaiken keskellä Cerise varttui oppien veren juonnin nautinnot ja oppi kunnioittamaan luovuttajan toiveita, sekä palvelemaan näitä ihanan punaisen nektarin puolesta. Elämä oli onnellinen monet vuodet aina siihen päivään asti johon se kaikki loppui.
Tieto heidän joukostaan ja siitä mitä he harjoittivat salaisissa luolissaan päätyi väärien väkeläisten tietoon, jossa se vääristyi valheeksi. He olivat joukkio demoneita jotka kidnappasivat viattomia juoden nämä miltei kuiviin ja lukiten tyrmiinsä. Heistä päätettiin hankiutua eroon Vanhojen toimesta sillä mikä täydellinen esimerkin lepakkokoukosta saakaan niille, jotka luulevat pystyvänsä metsästämään väkeläisiä ja ihmisiä näinä aikoina.
Oli ihme, että Cerise selvisi hyökkäyksestä. Siinä rytäkässä hän menetti molemmat vanhempansa näkemättä kuitenkaan sisaruksiensa kohtaloa. Savannaan Cerise ei kyeknyt enää jäämään, joten hän matkasi pakolaisena pohjoiseen päätyen Laaksoon, josta oli kuullut eräältä luovuttajalta. Paikka missä lajit elivät sovussa keskenään aivan juuri niin kuin heidän pikku joukkonsa. Laakso ei kuitenkaan osoittautunut sellaiseksi paratiisiksi mitä Cerise oli toivonut. Veren vuodatus oli ankarasti kielletty, pelkkä liharuoan saatikin tuntui näillä main olevan haastavaa, verensaannista puhumattakaan. Naisella ei kuitenkaan ollut muuta paikkaa minne mennä ja pelkkä eläinten veri sai luvan kelvata tähän hätään, vaikkei se tunnukkaan samalta. Lepakottaren haaveena on myös palauttaa La Sanguinité vanhaan loistoonsa, mutta onko Laakso oikea paikka moisen järjestön perustamiselle?
Joukko eli syvällä Savannan vuoristojen luolissa, joiden holveihin he olivat rakentaneet ylpeät asuintilat. Tänne he toivat ulkopuolisia niin väkeläisiä kuin ihmisiä tarjoten heille ulppean elämän jossa heitä palveltaisiin, ruokittaisiin ja palvottaisiin kuin itse kuninkaita. Kaikki se näiden verta vastaan. He eivät tietenkään purisi ja joisi tappaakseen ainoastaan vain nauttiakseen. Ketään ei painostettu tähän elämän tapaan, kaikki olivat vapaita jäämään tai lähtemään milloin vain. He usein tarjosivat paikkaa luotaan vähempi osaisile ja niille joilla ei ollut paikkaa minne mennä. Oli myös yleistä, että joukko kävi ostamassa vapaaksi orjia Savannalaisilta orjakaupoilta.
Verenluovuttajia ei saanut kohdella kaltoin ja näillä oli valta päättää milloin he olivat valmiita luovuuttamaan vertansa, mutta jos verta kieltäytyi luovuttamasta pitkäksi aikaa ilman pätevää syytä hätyytettiin nämä matkoihinsa. Oli myös yleistä, että joistain luovuttajista tuli jonkun suosikki puolin kuin toisin ja parisuhteitakin syntyi monien juojien ja luovuttajien välille.
Tämän kaiken keskellä Cerise varttui oppien veren juonnin nautinnot ja oppi kunnioittamaan luovuttajan toiveita, sekä palvelemaan näitä ihanan punaisen nektarin puolesta. Elämä oli onnellinen monet vuodet aina siihen päivään asti johon se kaikki loppui.
Tieto heidän joukostaan ja siitä mitä he harjoittivat salaisissa luolissaan päätyi väärien väkeläisten tietoon, jossa se vääristyi valheeksi. He olivat joukkio demoneita jotka kidnappasivat viattomia juoden nämä miltei kuiviin ja lukiten tyrmiinsä. Heistä päätettiin hankiutua eroon Vanhojen toimesta sillä mikä täydellinen esimerkin lepakkokoukosta saakaan niille, jotka luulevat pystyvänsä metsästämään väkeläisiä ja ihmisiä näinä aikoina.
Oli ihme, että Cerise selvisi hyökkäyksestä. Siinä rytäkässä hän menetti molemmat vanhempansa näkemättä kuitenkaan sisaruksiensa kohtaloa. Savannaan Cerise ei kyeknyt enää jäämään, joten hän matkasi pakolaisena pohjoiseen päätyen Laaksoon, josta oli kuullut eräältä luovuttajalta. Paikka missä lajit elivät sovussa keskenään aivan juuri niin kuin heidän pikku joukkonsa. Laakso ei kuitenkaan osoittautunut sellaiseksi paratiisiksi mitä Cerise oli toivonut. Veren vuodatus oli ankarasti kielletty, pelkkä liharuoan saatikin tuntui näillä main olevan haastavaa, verensaannista puhumattakaan. Naisella ei kuitenkaan ollut muuta paikkaa minne mennä ja pelkkä eläinten veri sai luvan kelvata tähän hätään, vaikkei se tunnukkaan samalta. Lepakottaren haaveena on myös palauttaa La Sanguinité vanhaan loistoonsa, mutta onko Laakso oikea paikka moisen järjestön perustamiselle?
Maine
Cerisen naaman saattaa nähdä Savannassa etsintäkuulutettujen julisteiden kesekllä, joissa kerrotaan naisen verisistä rikkeistä ja kuinka naisesta saa myös palkkion, jos tämän tuo lain eteen elävänä taikka kuoleena. Elävästä tietenkin saa enemmän.
Laaksossa Cerise on vieras naama ja tämän rikkeistä ei ole virkavallla tietoa ainakaan vielä. Naisen yleensä näkee iltaisin ja öisin kuljeksimassa kaduilla etsien seuraavaa paikkaa missä nukkua päivänsä. Nukkumapaikkaa vastaan hän tekee mielellään hanttihommia tai muulla tavalla ilahduttaa. Vakituinen työ on se millä hän saisi elämänsä takaisin jonkinlaiselle raiteelle, mutta kaipaus rautaiseen makuun kielen päällä tuntuu vievän Cerisen keskittymisen.
Laaksossa Cerise on vieras naama ja tämän rikkeistä ei ole virkavallla tietoa ainakaan vielä. Naisen yleensä näkee iltaisin ja öisin kuljeksimassa kaduilla etsien seuraavaa paikkaa missä nukkua päivänsä. Nukkumapaikkaa vastaan hän tekee mielellään hanttihommia tai muulla tavalla ilahduttaa. Vakituinen työ on se millä hän saisi elämänsä takaisin jonkinlaiselle raiteelle, mutta kaipaus rautaiseen makuun kielen päällä tuntuu vievän Cerisen keskittymisen.
[Koodi pohja: knorus]