Ukkonen

Ukkonen on vihainen. 
Hän on tuima, totinen ja töykeä, hymyilee silloin kun ei pitäisi ja vitsailee epäsoveliaista asioista. Hän pitää itseään heikompia parempana ja käyttää kokoaan ja asemaansa säälimättä hyväkseen. Hän ei ole penaalin terävin kynä, mutta taatusti niistä pistävin.

Ukkonen pönkittää tietoisesti egoaan jokaisessa asiassa, jossa tietää olevansa hyvä. Voimienmittelöissä, Kuohahduksissa ja vastaavissa, fyysistä voimaa vaativissa tehtävissä Ukkonen on ensimmäisenä pullistelemassa lihaksiaan. Vaikkei hän ole ketterin tai nopein, on hänessä yhtä paljon voimaa kuin useammassa keveämmässä hirvaassa. Hän nöyryyttää heikompiaan silloin, kun kokee sen itselleen soveliaaksi, eikä siedä niitä, jotka hänen nenälleen hyppii. Hän harvoin vaientaa itsensä tilanteissa, joissa hänen mielipidettään ei kaivata ja on hyvin sotaisa, mitä tulee petoeläimiin.
Hän on egoistinen, töykeä ja herkästi katkeroituva.

Ei ole lainkaan salaista tietoa, että Ukkonen on katkera ja kateellinen niin Kielolle kuin Kaamokselle näiden olevan Valtahirvas ja Piikki. Ukkonen haluaa itse olla paras, eikä siedä, että muut - varsinkaan kukkaseppelsarvinen, vaadinsieluinen isoveljensä - ovat hänen yläpuolellaan. Hänen arvellaan olevan salassa hyvin katkera Kielolle tämän karkoittaessa isänsä Kolhon, sillä Ukkonen oli ollut isänsä kanssa vasoista läheisin.

Auktoriteettiongelmainen Ukkonen vaikuttaa luovan avoimen halveksuvia silmäyksiä itseään korkeampia kohtaan. Ainoa, jota hirvas vaikuttaa aidosti pitävän arvossa on tokan shamaani ja tämän oppilaat. Noitia Ukkonen pelkää salassa. Ehkä salassa Ukkosta yliluonnollisuudet ja shamaanien sekä noitien hengellisyys viehättää ja herättää niin pelkoa, kuin ihannointiakin.

Isä: Kolho
Emo: Neela
Isoveli: Kielo
Pikkusisko: Metsätähti

Ukkonen syntyi toiseksi lapseksi Kolholle tämän ollessa Hirvenväen kuninkaana. Siinä missä isoveljensä hempeä käytös aiheutti isalleen suurta häpeää, tuotti Ukkonen tälle ylpeyttä olevalla juuri sellainen poika, mitä kuningas oli toivonut. Vallanhimoinen ja suoraviivainen, sotaisa ja aggressiivinen. Kamppailulajeihin ja fyysiseen koulintaan täydellisesti soveltuva, pajunvitsa, jota kykeni taivuttamaan äärimmilleen sitä katkaisematta.
Ukkonen oli kaikkea mitä Kolho toivoi ja Ukkonen itse puolestaan oli onnellinen saadessaan tehdä isästään ylpeän.

Pikkusiskon synnyttyä isä kuitenkin muuttui, sillä hänen menettäessä vaimonsa, menetti Ukkonen, Kielo ja uusi vasa äitinsä. Kolho alkoi treeneissään olla väkivaltaisempi ja anteeksiantamattomampi. Ukkonen tuotti enemmän pettymyksiä, kuin tuloksia, ainakin isän mielestä. Kehoon jäi enemmän mustelmia ja ruhjeita, kun lihasmassaa. Ukkonen ei pitänyt isän muutoksesta, mutta hän ei valittanut tai kyseenalaistanut. Hän totteli kiltisti, koska isä rakasti häntä eniten ja siinä asemassa hän halusi itsensä pitää.
Siksi Ukkonen ei voinut tehdä mitään silloin, kun isä satutti pikkusiskoa. Syytti tätä äidin kuolemasta. Ukkonen seurasi vierestä.
Hänellä oli omat mustelmansa.

Kun Kielo haastoi isän Kuohahduksessa, ei Ukkonen voinut uskoa korviaan. Hän ei voinut uskoa todeksi nähdessään isänsä kukistettuna kukkaispojalle, joka letitti kukkia vasojen hiuksiin ja teki hippikoruja, kuin lemmenkipeät vaatimet keväällä. Ukkonen ei saattanut uskoa, että kukkakeppi päihitti isän.
Hän ei saattanut uskoa, että Kielo teki sen ennen häntä.
Ja nyt hänen täytyi kumarrella Kieloa.

Ukkosen sydän vajosi katkeriin, hyytäviin ahtojäihin.
Eikä ikirouta ole sulanut tähän päiväänkään saakka.