Arven

Arven 10 vuotisen uransa aikana Alttareissa niittänyt mainetta uskaliaalla kunnianhimollaan, kylmäpäisyydellään ja leikittelevällä luonteellaan. Tuon tiedetään nousseen suoraan Kolmanneksi suuksi esitetyn haasteen yhteydessä, jolloin edellinen paikkaa pitänyt Suu sai surmansa ja tuon rinnalla seissyt syöstiin yhtälailla jalustaltaan. Arven on pitänyt paikkansa vakaasti jo viiden vuoden ajan rinnallaan Oikea käsi Rubik, jonka tiedetään leikkineen suden puolisoa jo aikansa. Kuinka pitkään? Sitä ei kukaan suoraan osaa sanoa. Arven ei tee mielenliikkeistään saati yksityiselämästään numeroa.

Arvenin tiedetään pitkälti pelaavan omilla säännöillään.

Pituus: 200cm

Uljaan harjasuden ulkomuotoa kantava Arven on näyttävä ilmestys. Vankoilla käpälillään selkä suorana seisovan pedon korkealle kohoava runko on vuosien mittaa kouliutunut jänteväksi ja kestäväksi. Runko on sopusuhtainen lihaksien vahvan piirron nuollessa miehisen solakkaa olemusta karkeakarvaisella pinnalla, joka taittuu silmiä hivelevään punaoranssiin tummin ja vaalein yksityiskohdin. Niskassa kulkeva kevyen kiharainen, yötaivastakin mustempi harjas on kasvanut pitkäksi ja on täten usein kiinni sidottu. Turkin lomasta löytyy satunnaisia elämän suomia arpia ja kolhuja sekä Alttarin polttomerkki A niskasta paksun harjaksen lomasta. Takaliston jatkeena roikkuu lyhyt ja laihanomainen valkopäinen häntä.

Kasvot ovat tyynen hymyileväiset ja karismaattiset, hieman leveämmät kuin harjasudella yleensä. Kookkaat korvat kohoavat korkealle ja omaavat kumpikin parit kultaisia korvarenkaita, jotka yksin kertovat suden mieltymyksestä koruihin ja kultaan etenkin. Ovelat, teräväpiirteiset silmät ovat eri väriset kumpikin oikean hohkaessa vihreää lehtimetsää ja vasemman pehmeää ruskeaa.

Pukeutumisessa Arven suosii käytännöllisyyttä ja maanläheisiä sävyjä, mutta toisinaan hänen antamansa vaikutelma on suorastaan antelias suden mieliessä tuulettaa rintakehäänsä.

Pituus: 186cm

Meteorin suomassa ihmishahmossa Arven on tummaa eksotiikkaa. Hipiä on kauttaaltaan tummaa ja väri korostuu monta astetta tummempien suortuvien rinnalla. Kasvoja kehystävä kuontalo on sysimusta, luonnostaan kihara ja lainehtiva. Usein kiinni sidotut suortuvat yltävät avonaisina liki kaulan juuren ja ovat tunnultaan pehmeät sormenpäissä. Kasvot itsessään ovat pitkänmalliset ja pehmeäpiirteiset vailla ylimääräistä karvoitusta. Rungon rakenne on pysynyt samana lukuunottamatta tarpeetonta kutistumista realistisempiin mittoihin.

---

Arven tapaa antaa itsestään alkuun suorastaan miellyttävän kuvan tyynen pulppuavalla puheellaan ja sosiaalisella luonnollaan, jonka johdattamana hänet on helppoa löytää kapakoiden suojista juhlimasta, pitämästä hauskaa. Mitä hauskempaa tai jännittävämpää sen parempi, sillä Arven on tylsistymiseen taipuvainen eikä ole tavatonta nähdä tuon repivän hupinsa sitä myöten muiden draamoista ja joskus jopa omistaan. Arven on suorasanainen ja omaa vahvoja mielipiteitä, joiden ilmaisu ei tuota ongelmia.

Pinnan alla kuplii useita muitakin tunteita, joita paljas silmä ei kykene näkemään, vaikka suden kolea, etäällä pitävä katse osan tarinastaan paljastaakin. Kylmäkiskoinen, arvaamaton sadisti katsoo mielellään muiden kärsimystä, nauttii heidän kiemurtelustaan niin muiden kuin omien sormiensakin alla. Empatiakyky on harvinainen käsite. Vain harvat ja valitut näkevät pintaa syvemmälle, pääsevät kosketuksiin pehmeiden pisteiden kanssa.

Arven on oman tiensä kulkija, oman elämänsä herra. Tuo luottaa usein enemmän omaan harkintakykyynsä yli muiden. Susi on järkeilevä ja täsmällinen, herkästi harkintaan turvaava kylmäpäisessä mielentilassa, jota myrskyt eivät vaivaa, vaikka kytevä arvaamattomuus onkin etevä kääntämään tuulen suunnan silloin, kun sitä vähiten odottaa. Tuon itsevarmuus on pulppuava ja määrätietoisuus loistaa läsnäolollaan.

---

Lapsuus oli sekasotku. Se oli sekoitus pelkoa, murhetta ja vihaa. Se oli annos henkistä ja fyysistä väkivaltaa, josta vielä tänäkin päivänä oli jäljet näkyvissä. He olivat olleet köyhä perhe, joka oli elänyt kädestä suuhun taktiikalla. Silloin yksikin ylimääräinen lapsi oli ollut liikaa eikä siunaus, kuten ihanteena olisi ollut. Äidin ja isän suhde oli alusta alkaen ollut vaihtelevan myrskyisä huumavuosien laannuttua. Arven oli seurannut myrskyn kehittymistä ensin yksin ennen Ripleyn syntymää, jonka jälkeen alamäestä oli kehittynyt vuosi vuodelta synkempi ja vaikeakulkuisempi. Äidin rakkaus oli ollut aina kaunista, joskin täynnänsä löyhää, ponnetonta yritystä, jota isän alistava väkivaltaisuus oli tahrinut entisestään.

Arven oli ollut suojelevainen veljeään ja äitiään kohtaan jo nuoresta, noussut isäänsä vastaan kehoa ja mieltä haavoittavin seurauksin vaan muutoksista ei ollut koskaan tietoakaan. Monesti heidän oli pitänyt lähteä äitinsä lupauksien saattelemana, mutta kerta toisensa jälkeen he jäivät. Äiti ei ollut koskaan osannut laskea irti ja lopulta se oli käynyt kohtalokkaaksi. Perheriidan päätteeksi isä oli surmannut heidän äitinsä ja siitä raivostuneet pojat yhteistuumin surmanneet isänsä.

He eivät koskaan olleet se naapuruston lähestyttävin perhe ja heistä oli kulkenut lukuisia huhuja. Silloin ehkä enemmän, kun surmatyöt valkenivat ja pojat olivat poissa.

Samana vuonna he löysivät Alttarit. Ei ehkä se ihanteellisin paikka missä aloittaa alusta, mutta paikka, jossa saattoi kohota korkealle. Arven oli löytänyt kunnianhimonsa ja puhjennut uudenlaiseen kukkaan raivaten tietään kohti huippua rytinällä. Vuosia se vei vaan lopultakin susi istui kutakuinkin arvoisellaan paikalla. Elämä oli arvaamatonta. Se olikin siinä parasta.

- Asuu Rubikin kanssa saman katon alla avoimesti parisuhteessa.

- Alttareissa mukana 7 vuotta nuorempi pikkuveli Ripley.

- Aseina kynsien ja sapelien lisäksi kaksi tikaria.

- Omistaa palan meteoriittia.

---