Mimi

Tunnetaan omiensa keskuudessa johtajan sisarena, jossa on aimo annos muinaisia Ensimmäisiä sellaisina, kuin he pahimmillaan tarinoissa elävät: kauniin kuoren alla on sille päälle sattuessaan jopa häikäilemättömän julma pedotar, jonka mielenliikkeet on vaikeaa ennustaa. Tunnetaan myös erittäin taitavana soturina, joka voisi hyvin pyrkiä Vartioon tai sotilaaksi - kukaan ei tarkkaan tiedä, miksi naaras ei ole tällaiselle uralle lopulta lähtenyt. Kenties tämän luonne on liian arvaamaton varsinaiseen sotilaspalvelukseen?

Tunnetaan myös muualla, tällöin usein ihmismuodossaan.


Mimi hymyilee herkästi ja usein - mutta hymyssä ei kylläkään ole nykyisin juuri mitään lämmintä. Pilkkaa ja tietynlaista pahaenteisyyttä hymyssä kyllä on. Naaras ei välttämättä puhu paljoa ja jää joskus täysin hiljaiseksi jopa puhuteltaessa, pelaa tässäkin asiassa täysin omilla säännöillään. Mimi on kaoottinen ja impulsiivinen, flirtti vaihtuu raivoon ja kylmään torjuvuuteen toisinaan minuuteissa. Ylpeys, tietynlainen varautuneisuus ja todellisten motiivien salailu kuuluvat myös hänen luonteeseensa.

Hyvälle puolelleen päässeille läheisilleen saattaa olla joskus lempeäkin ja on noita kohtaan lojaali, muttei ole tässäkään asiassa johdonmukainen. Mimin luottamus on helppo menettää ja raivonsa vallassa hän on pitkävihainen, kostonhimoinen ja väkivaltainen persoona.


210cm / 175cm

Ruumiinrakenteeltaan pitkä, notkea ja hoikka. Mustan turkin alla on voimakkaan soturittaren lihasmassaa ja räjähtävää voimaa, mutta myös solakkuutta ja tappavaa nopeutta. Kasvonpiirteet ovat kapeat, ilmeessä jotain kovaa. Koostaan huolimatta liikkuu yleensä todella hiljaisesti ja huomaamatta, tuntuu katoavan halutessaan vaivatta varjoihin - ja toisaalta kaappaavan huomion ryhdikkäällä olemuksellaan ja äkkinäisillä, arvaamattomilla liikkeillään niin halutessaan.

Turkki on pääasiassa mustaa, vain aavistuksen sinertävän harmaaseen taittuvia alueita lukuunottamatta. Niskaharjas on pitkää ja mustaa, toisinaan letitetty. Koristelee turkkiaan hopeisin tai luisin koruin. Keltaisissa silmissä on tarkkaavainen, jopa vaaniva katse.

Sudenhahmoisena pukeutuu usein yksinkertaiseen, mustaan nahkahaarniskaan. Ei useimmiten raskauta olemustaan metallisilla haarniskanosilla. Kantaa asevyöllään aina vähintään yhtä heittoveitseä, sekä lähitaisteluun tai metsälle sopivaa pitkää puukkoa koristeellisessa tupessa, jonka varasti isältään muuttaessaan kotoa.

---

Ihmishahmossa on pitkä, solakka nainen jolla ei ole liiemmin muotoja, mutta voimaa selvästi löytyy. Hiukset ovat pitkät ja mustat, pitää niitä yleensä osittain letitettynä tai joskus kammalla ylös koottuna. Kasvonpiirteet melko kapeat ja terävät, iho sävyltään vaalea. Kädessä lähes poikkeuksetta hopeisia sormuksia ja koruja. Kielenpäässä hopeinen venom-lävistys. Vasen käsi tatuoitu.

Ihmisenä viihtyy istuvissa vaatteissa, laadukkaissa kankaissa ja nahkavaatteissa, sekä suorissa paidoissa. Käyttää useimmiten pitkiä, ylösasti nyöritettyjä saappaita. Värimaailma on mustaa, harmaata ja tummansinistä.

Mimi syntyi puolisonsa menettäneelle äiti Kaarnelle, mutta tuli lähinnä iäkkään isänsä kasvattamaksi tuon pitäessä ainoaksi jäänyttä, myöhäisellä iällä syntynyttä tytärtään eräänlaisena omana projektinaan. Lapsuus oli Mimille ankaraa aikaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, nuoruudessaan Mimi alkoi pelon lisäksi myös halveksia isäänsä ja tuon kunnianhimoisia tavoitteita hänelle ja alkaen käyttäytyä koko ajan rajoja kokeilevammin ja provosoivammin. Isältään Mimi kuuli myös tarinoita menneistä sodista, jotka kiehtoivat nuoren mieltä.

Mimi kasvoi osittain velipuolensa Harweyn jalanjäljiä seuraten hiljaisena ja ilkikurisena nuorena naaraana, jossa oli elämää, voimaa ja temperamenttia. Pääsi sotureiden oppiin nuorella iällä ja osoittautui taitavaksi ja vahvaksi soturinaluksi - aika ajoin ikäänsä nähden jopa liian rajuksi tituleeratuksi tosin. Eteenpäin päässeen veljensä uraa Mimi seurasi uteliaana, piti itsestäänselvänä sitä, että seuraisi tuon jalanjäljissä, eikä tätä uravaihtoehtoa moni muukaan pitänyt erityisen kaukaa haettuna.

Noin 14-vuotiaana Mimi kuitenkin tutustui erääseen urokseen ja tuon ystäviin, jotka niin ikään tavoittelivat uraa soturina. Ensialkuun Mimi kulki noiden joukossa vertaisena, luotti noihin veljiinsä siinä missä verisukulaisiinsa. Ajan kanssa monet joukon uroksista kuitenkin alkoivat kohdella aikuistuvaa soturitarta hieman eri tavalla - toisin sanoen alkoivat pitää Mimin ajoittaista läheisyyteen hakeutumista itsestäänselvänä. Mimi oppi torjumaan ystävinä pitämiensä lähestymisyritykset melkein pilkallisena, pitäen urosten odotuksia lapsellisina, mutta helposti pois pyyhkäistävänä. Mimi oli jo nuorena oppinut arvostamaan uroksia pikemminkin laumaveljinään ja satunnaisina sängynlämmittäjinään, ei kumppaneina.

Sitä moni ei tiedä, mitä Mimi lopulta koki eräänä iltana törmätessään kolmeen ystävänä pitämäänsä tavernan pihalla. Sen moni kuitenkin tietää, että nuori Mimi on horjunut isänsä luokse raivosta itkien ja haavoitettuna. Ja se mitä isä on sanonut tai tehnyt kuultuaan tyttären kokemuksesta on saanut Mimin katkaisemaan lopullisesti välinsä tuohon.

Myöhemmin Mimin entisessä ystäväporukassa liikkunutta urosta katosi kuin maan nielemänä. Yksi löytyi kesän lopulla murhattuna ja upotettuna suohon, kahdesta muusta ei tiedetä tänäkään päivänä. Puheita ja epäilyksiä liikkui, moni uskoo Mimin tappaneen kolmikon ja vain tuon veljen uuden aseman pelastaneen tämän karkotukselta. Mimi ei näistä puheista välitä - miten Harwey olisi voinut hänet pelastaa, kun ei edes tiedä koko tarinaa?

Jonkin aikaa Mimi yritti jatkaa alkanutta pyrkimystään ryhtyä soturiksi, mutta tuon jo aiemmin syntynyt maine alkoi elää omaa elämäänsä. Nuorena aikuisena Mimi tunnettiin jo yleisesti epävakaana, katkerana raivottarena, jonka maailmankuva on musta ja elkeet muita kohtaan vaihtelevan epäkunnioittavat. On alkanut viime vuosina kulkea enenevässä määrin myös muualla maassa ostamansa meteoriitin suoman ihmishahmon turvin.