Luonut Deleted on Jul 18, 2022 19:11:15 GMT
OKARRA
Okarra "Okar" - susi - uros - Alttarin Sotureiden karkuri - entinen orja - 25-30 v.
Okarra raatoi ihmispantaisena orjana monta monta vuotta, kunnes viimein sai tarpeekseen. Se veti itsestään kaikki voimat ja viisaudet paetakseen, ja se onnistui, se ui ja piileskeli ja juoksi juoksi juoksi, ja se on vapaa nyt. Siitä on ehtinyt karista paljon itseyttä pois, se ei oikein tiedä miten olla susi enää, mutta se aikoo elää vaikka mikä olisi. Se aikoo ahmia itseensä kaikki luonnon kauniit tuoksut ja maisemat ja maut. Se sammuttaa auringon ennemmin kuin palaa Alttareihin uudelleen. Se säpsyy kosketusta mutta haluaa lämpöä.
Sutena (200cm) Okar on keltamustakirjoinen paksuturkkinen ilmestys. Sillä on paksut käpälät ja isot korvat ja sillä on lihasta, mutta se kulkee vähän kömpelösti, se kun on vasten tahtoaan ehtinyt tottua sudenjaloistaan pois. Sen elekieli on muutenkin hieman holtitonta, joskus korva karkaa sivuun vaikkei pitäisi, joskus sen häntä heilahtaa ilman syytä. Okarra on voimakas, mutta se hallitsee kehonsa huonosti - jos sen hampaiden väliin jää, siitä ei pääse, mutta sen leukoja on helppo väistää.
Silmät ovat kuunkeltaiset. Korut ovat kultaa jäänteenä rikkaasta omistajasta. Okar on kerännyt pari vyönsä lenkkiin, jotta voi käyttää niitä kauppavälineenä mikäli tarvitsee. Okar tykkää somistaa harjaansa ja häntäänsä sulilla.
Ihmisenä (180cm) Okar on sotkutukkainen ja vähän villi, sillä on tuimat kulmat mutta laiskat luomet, se miellyttää silmää, mutta hymyilee harvoin. Sudenturkissaan niskaan poltettu A-kirjain ei näy, mutta ihmismuodossa kyllä, joten ensitöikseen Okar on raadellut merkkinsä mäsäksi. Jäljellä on nyt ruma kasa arpia, mutta se on sille silti parempi.
Ihmismuodossa Okar on vain meteoriitinpalasella höystetyssä orjapannassaan, ja kunhan Okar löytää jonkun joka saa sen siltä irti, se heittää sen lähimpään jorpakkoon.
Okarra raatoi ihmispantaisena orjana monta monta vuotta, kunnes viimein sai tarpeekseen. Se veti itsestään kaikki voimat ja viisaudet paetakseen, ja se onnistui, se ui ja piileskeli ja juoksi juoksi juoksi, ja se on vapaa nyt. Siitä on ehtinyt karista paljon itseyttä pois, se ei oikein tiedä miten olla susi enää, mutta se aikoo elää vaikka mikä olisi. Se aikoo ahmia itseensä kaikki luonnon kauniit tuoksut ja maisemat ja maut. Se sammuttaa auringon ennemmin kuin palaa Alttareihin uudelleen. Se säpsyy kosketusta mutta haluaa lämpöä.
Sutena (200cm) Okar on keltamustakirjoinen paksuturkkinen ilmestys. Sillä on paksut käpälät ja isot korvat ja sillä on lihasta, mutta se kulkee vähän kömpelösti, se kun on vasten tahtoaan ehtinyt tottua sudenjaloistaan pois. Sen elekieli on muutenkin hieman holtitonta, joskus korva karkaa sivuun vaikkei pitäisi, joskus sen häntä heilahtaa ilman syytä. Okarra on voimakas, mutta se hallitsee kehonsa huonosti - jos sen hampaiden väliin jää, siitä ei pääse, mutta sen leukoja on helppo väistää.
Silmät ovat kuunkeltaiset. Korut ovat kultaa jäänteenä rikkaasta omistajasta. Okar on kerännyt pari vyönsä lenkkiin, jotta voi käyttää niitä kauppavälineenä mikäli tarvitsee. Okar tykkää somistaa harjaansa ja häntäänsä sulilla.
Ihmisenä (180cm) Okar on sotkutukkainen ja vähän villi, sillä on tuimat kulmat mutta laiskat luomet, se miellyttää silmää, mutta hymyilee harvoin. Sudenturkissaan niskaan poltettu A-kirjain ei näy, mutta ihmismuodossa kyllä, joten ensitöikseen Okar on raadellut merkkinsä mäsäksi. Jäljellä on nyt ruma kasa arpia, mutta se on sille silti parempi.
Ihmismuodossa Okar on vain meteoriitinpalasella höystetyssä orjapannassaan, ja kunhan Okar löytää jonkun joka saa sen siltä irti, se heittää sen lähimpään jorpakkoon.