Luonut Janni on Oct 5, 2023 16:03:39 GMT
ALIZAR RUNESTEIN
38v.
Uros
Susi
Othila
Uros
Susi
Othila
Ulkonäkö
180cm ja painaa 68kg. Alizar pukeutuu yleensä shamaanin uniformuunsa, josta kuva yllä. Suden turkki on sekoitus harmaan, valkean ja kullan ruskean sävyjä. Turkki on pitkäkarvainen, mutta huolitellun kammattu ja pehmeä. Rintakehää koristaa ohut kuunsirppi valon säteineen, joka on saatu aikaa turkkia värjäämällä. Sokeat silmät ovat hailakan siniset. Mukanaan Alizar lähes aina kantaa kultakoristeista kävelykeppiä jolla tämä tunnustelee ympäristöään. Vaateton kuva.
Luonne
Alizar on ylpeä susi, joka on vannoutunut Othila, ensimmäisten hengellinen johtaja. Spirituaalinen maailma on siis urhoolle läheinen asia sydämmessä. Hukka ottaa virkansa hyvin vakavasti ja on aina valmiina hoitamaan hengellisiä ongelmia mitä kansalaisilla on mielen päällä. Alizar on kohtelias kanssakäymisissään, mutta järkkymätön vakavuus on aina läsnä.
Susi ei halua juuri osoittaa tunteitaan niin hyviä kuin huonoja. Tästä syystä Alizar saattaa käyttäytyä päin vaistaisesti mitä sillä hetkellä saattaa tuntea. Esimerkiksi mitä kylmempi tämä jotakuta kohtaan on, sitä enemmän uros tästä välittää. Se on hukan tapa pitää muut loitolla mitä tulee syvempiin suhteisiin joita hän pyrkii välttämään.
Vasta sokeutuneena Alizar on käyttäytynyt entistä kärtyisämmin turhautuneena tilaansa johon tottuminen ei ole vielä täysin hallinnassa. Urho kuitenkin pyrkii pitämään moiset kiukuttelut privaattina, sillä tunteiden pullotus on aina “hyvä idea”.
Sokeus on myös vienyt Alizarin rakkauden puutarhanhoitoon. Hukalla oli tapana häärätä paljon puutarhassaan pitäen huolta pensasruusuistaan ja muista kauniista kukistaan. Kodin sisustuskin muistutti enemmän metsähenkistä viidakkoa, mutta nykyään puutarha on retuperällä puhumattakaan sisätilan kuihtuneista kasveista.
Susi ei halua juuri osoittaa tunteitaan niin hyviä kuin huonoja. Tästä syystä Alizar saattaa käyttäytyä päin vaistaisesti mitä sillä hetkellä saattaa tuntea. Esimerkiksi mitä kylmempi tämä jotakuta kohtaan on, sitä enemmän uros tästä välittää. Se on hukan tapa pitää muut loitolla mitä tulee syvempiin suhteisiin joita hän pyrkii välttämään.
Vasta sokeutuneena Alizar on käyttäytynyt entistä kärtyisämmin turhautuneena tilaansa johon tottuminen ei ole vielä täysin hallinnassa. Urho kuitenkin pyrkii pitämään moiset kiukuttelut privaattina, sillä tunteiden pullotus on aina “hyvä idea”.
Sokeus on myös vienyt Alizarin rakkauden puutarhanhoitoon. Hukalla oli tapana häärätä paljon puutarhassaan pitäen huolta pensasruusuistaan ja muista kauniista kukistaan. Kodin sisustuskin muistutti enemmän metsähenkistä viidakkoa, mutta nykyään puutarha on retuperällä puhumattakaan sisätilan kuihtuneista kasveista.
Asuinpaikka
Asustaa Myrkviorissa. Omistaa temppelin tiluksilla sijaitsevan Othilan asumuksen. Mustista hirsistä ja kivirakenteista rakennettu kolmen huoneen rakennus on idyllinen, mutta maanläiheinen. Asunnon edustalla on aikanaan kukoistanut kaunis puutarha, joka valitettavasti on rehvastunut ja monet kauniit puutarha ruusut ovat vaihtuneet villikukkiin.
Menneisyys
Alizar syntyi tyypilliseen susiperheeseen Myrkvioriin niin kuin moni muu ensimmäinen. Poika oli nuoruudessaan villi ja vapaa, eikä tästä olisi voinut uskoa tulevan aikanaan Othilaa. Moinen päämäärä ei käynyt innokkaan nuoren mielessä juurikaan. Ehkä hänestä tulisi vartija taikka sotilas? Se kuulosti hienolta titteliltä, mutta mielikuvitukselliset kuvat eivät olleetkaan sitä todellisuudessa. Koulutus oli rankkaa ja haastavaa.
Alizar jätti leikin kesken viisitoista vuotiaana parin vuoden yrittämisen jälkeen. Tänä aikana pää leijaili pilvissä, lähinnä yhdessä tietyssä naaraassa. Nätti sudetar Sorome vei Alizarin sydämmen mennessään. Monta vuotta he seurustelivat ja päämääränä oli onnellinen elämä. Häät, perhe ja pentuja. Tyypillinen suunnitelma, mutta sitäkin onnellisempi.
Kaikki nämä tavoiteet saavutettiin pienen pennun syntyessä Alizarin ollessa 25-vuotta. Mutta jokin tässä pennusa oli vialla. Tämä ei näyttänyt häneltä. Olisi voinut luulla lapsen olevan yhtä vaalea mitä hän sekä äitinsä, mutta punertava turkki muistutti paljon hukkaa jonka kanssa rakas vaimo työskenteli tavernassa. Sorome tunnusti pettäneensä, pentu ei ollut Alizarin vaikka Sorome oli sitä yrittänyt toivoa.
Sydän syrjällään ja särkyneenä Alizar jätti vaimonsa ja lapsen joka ei ollut hänen. Siitä sai kuulla moiteita ja paheksuntaa, joka ei auttanut juuri katkeroituvaa mieltä joka vuosien mitaa vannoutui olematta rakastumaan toiste. Moisesta oli vain harmia.
Se vei muutaman vuoden kunnes Alizar tajusi ettei jatkuva juominen ja itsesäälissä maleksiminen auttanut ketään. Äitikuu oli kirkas sinä yönä, ehkä... jos hän ei aikonut vannoutua kenellekään maankamaralla, ehkä äitikuu taivaalla ei häntä pettäisi?
Siitä seurasi noidan opit. Alkujaan Alizar ei edes aikonut tavoitella Othilan virkaa, mutta sen avautuessa entisen Othilan sairastuessa vakavasti kokeili kolmikymppinen urho onneaa ja onnistui saamaan pestin. Tämä oli osoittuatunut varsin päteväksi tohtoriksi ja kirurgiset toimenpiteetkin onnistuivat näppärästi. Henkisetkin menot opeteltiin ulkoa ja rituaalit muistettiin kuin oman käpälän selkämys.
Alizar on toimittanut virkaansa miltei kymmenen vuotta ja aikomuksenla on toimittaa kymmenen lisää, mutta siihen aikeeseen ilmeni mutka matkaan. Itse Othila sairastui pohjantautiin. Diagnoosi oli selvä jo alkuvaiheissa, mutta hukka ei tahtonut sen olevan totta sillä taudin parantava keino olisi jotain niin inhottavaa, ettei Alizar ollut varma kestäisikö hänen kunniansa sitä. Tästä syystä tauti eteni miltei kymmenelle päivälle, jolloin hukka nöyrtyi ja käytti meteoriitin palaa muuttuen hitaasti ihmiseksi. Ainoastaan häntä hoivannut Völv on tietoinen Othilan sairastaneen pohjantaudin ja on vannoutunut pitämään asian salassa.
Parannus toimi muttei täysin. Alizarin näkö ei palannut ennälleen. Maailma näytti sumealta ja epäselvältä. Vain kunnon valossa hukka kykeneen erottomaan siluetteja ja epämääräisiä hahmoja. Pimeällä on hän täysin sokea. Alizar epäili sokeutensa johtuvan perintö taudista. Hänen iso-isäsnsä oli sokeutunut keski-iällään, joten oli mahdollista pohjantaudin triggeröineen jotain hänen elimistössään.
Oli syy kuitenkin mikätahansa, sokeutuminen ei parantunut lääkkeiden, yrttien taikka rukouksien voimalla. Se oli pysyäkseen, joka puolestaan uhkaa Othilan virkaa. Kuinka hän voi toimittaa lääkärillisä toimenpiteitään? Tähän ratkaisua Alizar on pohtinut kuluneen kuukauden ja on päättänyt hakea itselleen oikean käden. Jonkun jota pitää oppipoikana ja hänen silminään, jonkun jolle jakaa kaikki tieto ja oppi mitä Othilan virkaan kuuluu.
Alizar jätti leikin kesken viisitoista vuotiaana parin vuoden yrittämisen jälkeen. Tänä aikana pää leijaili pilvissä, lähinnä yhdessä tietyssä naaraassa. Nätti sudetar Sorome vei Alizarin sydämmen mennessään. Monta vuotta he seurustelivat ja päämääränä oli onnellinen elämä. Häät, perhe ja pentuja. Tyypillinen suunnitelma, mutta sitäkin onnellisempi.
Kaikki nämä tavoiteet saavutettiin pienen pennun syntyessä Alizarin ollessa 25-vuotta. Mutta jokin tässä pennusa oli vialla. Tämä ei näyttänyt häneltä. Olisi voinut luulla lapsen olevan yhtä vaalea mitä hän sekä äitinsä, mutta punertava turkki muistutti paljon hukkaa jonka kanssa rakas vaimo työskenteli tavernassa. Sorome tunnusti pettäneensä, pentu ei ollut Alizarin vaikka Sorome oli sitä yrittänyt toivoa.
Sydän syrjällään ja särkyneenä Alizar jätti vaimonsa ja lapsen joka ei ollut hänen. Siitä sai kuulla moiteita ja paheksuntaa, joka ei auttanut juuri katkeroituvaa mieltä joka vuosien mitaa vannoutui olematta rakastumaan toiste. Moisesta oli vain harmia.
Se vei muutaman vuoden kunnes Alizar tajusi ettei jatkuva juominen ja itsesäälissä maleksiminen auttanut ketään. Äitikuu oli kirkas sinä yönä, ehkä... jos hän ei aikonut vannoutua kenellekään maankamaralla, ehkä äitikuu taivaalla ei häntä pettäisi?
Siitä seurasi noidan opit. Alkujaan Alizar ei edes aikonut tavoitella Othilan virkaa, mutta sen avautuessa entisen Othilan sairastuessa vakavasti kokeili kolmikymppinen urho onneaa ja onnistui saamaan pestin. Tämä oli osoittuatunut varsin päteväksi tohtoriksi ja kirurgiset toimenpiteetkin onnistuivat näppärästi. Henkisetkin menot opeteltiin ulkoa ja rituaalit muistettiin kuin oman käpälän selkämys.
Alizar on toimittanut virkaansa miltei kymmenen vuotta ja aikomuksenla on toimittaa kymmenen lisää, mutta siihen aikeeseen ilmeni mutka matkaan. Itse Othila sairastui pohjantautiin. Diagnoosi oli selvä jo alkuvaiheissa, mutta hukka ei tahtonut sen olevan totta sillä taudin parantava keino olisi jotain niin inhottavaa, ettei Alizar ollut varma kestäisikö hänen kunniansa sitä. Tästä syystä tauti eteni miltei kymmenelle päivälle, jolloin hukka nöyrtyi ja käytti meteoriitin palaa muuttuen hitaasti ihmiseksi. Ainoastaan häntä hoivannut Völv on tietoinen Othilan sairastaneen pohjantaudin ja on vannoutunut pitämään asian salassa.
Parannus toimi muttei täysin. Alizarin näkö ei palannut ennälleen. Maailma näytti sumealta ja epäselvältä. Vain kunnon valossa hukka kykeneen erottomaan siluetteja ja epämääräisiä hahmoja. Pimeällä on hän täysin sokea. Alizar epäili sokeutensa johtuvan perintö taudista. Hänen iso-isäsnsä oli sokeutunut keski-iällään, joten oli mahdollista pohjantaudin triggeröineen jotain hänen elimistössään.
Oli syy kuitenkin mikätahansa, sokeutuminen ei parantunut lääkkeiden, yrttien taikka rukouksien voimalla. Se oli pysyäkseen, joka puolestaan uhkaa Othilan virkaa. Kuinka hän voi toimittaa lääkärillisä toimenpiteitään? Tähän ratkaisua Alizar on pohtinut kuluneen kuukauden ja on päättänyt hakea itselleen oikean käden. Jonkun jota pitää oppipoikana ja hänen silminään, jonkun jolle jakaa kaikki tieto ja oppi mitä Othilan virkaan kuuluu.
Maine
Alizar tunnetaan ensimmäisten Othilana, shamaanina, joka johtaa väkensä spirituaalista uskoa ja toimittaa rituaaleja. Shamaanilta voi aina tulla kysymään neuvoa, vaikkakin vakavuudestaan tunnettu Othila on hyvin suorapuheinen ja jämpti neuvoissaan. Alizar puhuu vain totuuden vaikka kuinka kivulias sen kuuleminen olisi.
Alizar tunnetusti ei pidä meteoriitin käytöstä, mutta hän ei tuomitse ketään päin naamaa virkansa tähden.
Othilan pitkä poissa olo syksyn alussa on mietityttänyt monia ja sitä suuremmin ihmetystä on luonut Othilan paluu sokeana. Jotku huhuavat shamaanin sokaustuneen äitikuun toimesta, toiset epäilevät pohjantautia, mutta mitään ei ole vahvistettu.
Alizar tunnetusti ei pidä meteoriitin käytöstä, mutta hän ei tuomitse ketään päin naamaa virkansa tähden.
Othilan pitkä poissa olo syksyn alussa on mietityttänyt monia ja sitä suuremmin ihmetystä on luonut Othilan paluu sokeana. Jotku huhuavat shamaanin sokaustuneen äitikuun toimesta, toiset epäilevät pohjantautia, mutta mitään ei ole vahvistettu.
[Koodi pohja: knorus]