Philip / Valo

Tunnettiin tokassa sävyisänä ja avuliaana, toisinaan jopa hieman taustalle unohtuvana, mutta kilttinä ja ystävällisenä vasana. Korpinmustissa tunnettiin joukkoon kerta kaikkiaan sopeutumattomana, herkkänä nuorukaisena. Kadonnut väkensä joukosta ihan vasta, kukaan ei tiedä minne.

Ei tunneta muualla.
Lojaali ja ystävällinen, tulee yleensä hyvin toimeen kaikkien kanssa. Toisaalta on koko ikänsä joutunut kamppailemaan herkkyytensä kanssa ja pärjätäkseen, ollen näin ollen myös hieman varautunut, miellyttämisenhaluinen eikä aina täysin rehellinen omista ajatuksistaan. Epävarma ja herkkä syyttelemään itseään kaikesta mikä "menee pieleen", pelkää epäonnistumista ja pettymyksen tuottamista. Kokee myös kroonista ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta sekä irrallisuutta yleensä kaikista.

Pinnan alla on rohkeutta ja päättäväisyyttä, lisäksi osoitti kesken jääneissä parantajan opinnoissaan hämmentävää kylmäpäisyyttä: ei pelästy verta tai kipua eikä poikkeuksellisesti edes potilaiden ärhentelyä, koska auttamishalussaan pystyy asettumaan ammattimaiseen rooliin.


Ihmisenä Philip on 180 cm pitkä, hoikka nuori mies. Silmiin pistävin piirre ovat kenties puoleen selkään asti ulottuvat, mansikkablondit, kiharat hiukset. Yleensä hän pitää osaa hiuksista kiinni nutturalla päällä. Samaa erittäin vaaleaa on miehen aika ajoin kevyesti kasvamaan päässyt parransänki ja tuuheat, jykevät kulmat. Iho on hyvin vaaleaa ja palaa herkästi. Siellä täällä kasvoissa on pieniä kauneuspilkkuja. Silmät ovat suuret ja kirkkaansiniset, niissä on usein hieman ujo katse. Olemuksesta näkyy, että Philip ei nauti huomiosta ja yrittää pysytellä poissa valokeilasta.

Väkimuodossa Valo on aavistuksen pidempi kuin ihmismuodossaan, myös ruumiinrakenne on aavistuksen jämerämpi. Väritykseltään on hyvin vaaleavoittoinen: punertavan vaaleaa, vaaleanruskeaa, hailakkaa harmaata, luonnonvalkoista. Vaaleanruskeat sarvet eivät ole vielä kasvaneet täyteen kokoonsa, mutta ovat alkaneet jo hieman saamaan lapiomaista muotoa samaan tapaan kuin kuusipeuroilla. Alimmat, melko lyhyet haaraumat kasvavat melko suoraan eteenpäin.

Tottui vaatetuksessa pitkään käyttämään käytännöllisiä, usein tummasävyisiä vaatteita, joita sotilaatkin käyttivät Kahan vuoristossa. Nykyään on hieman uskaltautunut kokeilemaan: on esimerkiksi ennen Syväkodosta lähtöään tavannut koristaa sarviaan erilaisilla koruilla.


Lähtiessään otti mukaansa vedenpitäväksi kyllästetyn kookkaan ruskean repun. Siellä pitää omaisuuttaan eli käytännössä vaatetustaan ja äidiltään saamaansa korua, jota ei raaskinut hylätä lähtiessään kotoaan.
Syntyi Hirvenväkeen äitinsä suuresti rakastamana ja isänsä odottamana.

Jo nuorella iällä isä kuitenkin seurasi veljeään radikaaleihin Korpinmustiin vieden perheensä mukanaan. Äidin Valo-vasa nimettiin uudelleen Rakn-Vérriksi, mutta pelkästä nimestä ei ollut muuttamaan herkkää vasaa isän kaipaamaksi soturiksi. Tämä näytti olevan motivoitavissa Korpinmustien tavoitteiden eteen vain "hyvällä", niinpä vasalle alettiin opettaa parantajan taitoja. "Tarviihan sota parantajankin", Vimma perusteli, mutta oli selvästi pettynyt poikansa pehmeyteen ja hyväsydämisyyteen, josta käsin sille oli täysin mahdoton perustella sotaisuutta.

Kun Korpinmustat palasivat Hirvenväkeen kuningas Kielon suostumuksella, joukossa oli nuorukaiseksi varttunut Valo - joka olisi kuitenkin yhtä hyvin voinut olla vuosikausia nuorempi ujon, säikyn ja vetäytyvän luonteensa puolesta. Tuon isä oli kuollut Korpinmustien hajotessa ja äiti on varjokuva entisestään, sairasteleva ja särkynyt kisura. Eikä Valokaan tuntunut enää pystyvän elämään normaalia elämää ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän ei ollut ikinä kuulunut Korpinmustiin, mutta ei hän tuntenut enää kuuluvansa Hirvenväkeenkään. Muistot isän kuolemasta Korpinmustien tuhossa piinasivat sitä ja äidin kuihtumista oli hirvittävää katsella.

Niinpä eräänä päivänä Valo lähti.

Nyt se on saapunut Laakson ja Arkin rajalle mielessään suunnitelma: se pakenee menneisyyttään ihmisten kaupunkiin. Mutta miten...