Laika

Laika on vallan hauskaa ja rentoa seuraa, toisinaan hieman impulsiivinen ja riehakas, innostuen herkästi sekä omaa valtavan kilpailutahdon ja voitonhimon, joten jos kolli saa kerran jotain päähänsä, sitä ei saa helposti sieltä pois. Laika ei loista syvällisillä ajatuksillaan tai filosofian tuntemuksillaan vaan on enemmän tunteillaan toimiva luonnonvoima, joka joko rakastaa tai vihaa syvästi. Hän ei ole järin laumahenkinen vaan haluaa tehdä itse päätökset ja valinnat.

176 cm pitkä, enemmän hoikka kuin raskas, Laika on notkea, taipuisa ja nopea kuin saippua. Hän kantaa itseään ylpeydellä, vaikka päällisin puolin ei herätäkään juurikaan huomiota. Turkkinsa on lilahtavan vaalean ruskean ja kerman sekoitus, jäsenet pitkät ja jäntevät. Sirot ja nuorekkaat kasvot ovat miellyttävät Vanhojen mittapuulla, silmät orvokinsiniset. Vasen korvanlehti puuttuu puoliksi, oikea on kookas ja omaa tupsun kärjessään. Niskavillat ovat lyhyet otsaa peittäviä lukuun ottamatta. Häntä on pitkä ja tuuhea.
Laika pukeutuu rentoihin, siisteihin vaatteisiin, jotka käsittävät mustan, harmaan, violetin, pinkin ja sinisen sävyissä t-paitoja, kauluspaitoja, farkkuja, huppareita ja talvisin mustan nahkatakin. Hän omistaa nyrkkiraudan sekä varsin näppärän linkkuveitsen.

Kehossa on muutamia arpia siellä täällä, useimmat kadonneena jo lyhyet, pehmeän turkin alle, mutta näkyvimmät ovat rintakehän poikki menevä suuri viilto sekä no, kokonaan puuttuva vasen käsivarsi. Laika kertoo kyselijöille aina eri tarinan miten menetti käden.

Huono-osaiseen perheeseen syntyneen savannalaisen kissanpennun tarina on aivan liian tuttu. Lapsena jo pelloille töihin päätyneenä, isäänsä harvoin nähneenä, “Lai” päätyi myytäväksi Alttarille ja työskenteli orjana kymmenisen vuotta, kunnes todisti itsensä Areenalla ja ansaitsi polttomerkkinsä ja soturin arvonimensä. Vaan intohimoisesta ja räiskähtelevästä luonteestaan huolimatta Laika ei koskaan saanut nautintoa viattomien satuttamisesta ja hänen vastarannankiiskeilynsä alkoi ärsyttämään joukkonsa vanhempia sotureita. Ennen pitkään kolli tuli valinnan eteen - tee kuten käskettiin tai tule leimatuksi petturiksi. Nuori soturi ei suostunut kumpaankaan vaan valitsi vaikeimman tien. Hän haastoi joukkonsa johtajan Areenalle vapauttaan vastaan.

Laika voitti mutta sotureilla ei ollut aikomustakaan päästää häntä vähällä. Kolli kuljetettiin muiden “vapaudensa ansainneiden” kanssa yhdelle Hylätyistä saarista, jossa heidät oli tarkoitus metsästää ja teurastaa saaliseläimen tavoin yhtenä huvituksista. Laikan oli täytynyt pystynyt pakenemaan, koska seuraavan kerran tajuihinsa tullessaan oli hän Laakson maaseudulla Viran hoidettavana, vaikkakin yhtä käsivartta kevyempänä.

Ei osaa uida ja pelkää syvää vettä (etenkin meri kauhistuttaa häntä)
Rakastaa hevosia (myös Tomuja)
Lempiväri pinkki
Värjää välillä otsatukkaansa tai hännäpäänsä