Luonut Fuppe on Sept 17, 2022 19:16:45 GMT
Keir Silrook
20-25 -vuotias, syntynyt joulukuussa
Ensimmäinen, uroskettu
Asuu Helgrindissa, Syrjässä
Asema tarjoilija, baarimikko
SISÄLTÄ
Vähäeleinen ja hiljainen, tarkkaileva ja epäluuloinen, mutta pääosin kohtelias ja hymyilevä, vaikka tarkkasilmäinen saattaa huomata, ettei hymy ole aito. Keskustelee muodollisesti, eleiltään rauhallinen ja melkeinpä seesteinen.
ULKOA
172cm pitkä ja hoikka Keir on sievä näky, jonka on helmenvaalea, tuuhea turkki omaa mustat ja harmaat kuviot kasvoissa, selässä ja hännässä, kirsu ja anturat ovat mustat, suuret silmät merenvihreät. Kettu ei mahtaile voimalla, mutta on nopea ja notkea, jolloin on päässyt yllättämään vastustajansa. Nuoren erikoinen piirre on titaaniset, erittäin terävät kulmahampaat yläleuassa. Alttarin symboli on poltettu kieleen.
Kettu puhuu nykyään kohtuullisen hyvin sudenkieltä, osaten myös jonkin verran yleiskieltä. Äidinkielensä on kuitenkin viittomakieli sekä kissankieli.
Kettu puhuu nykyään kohtuullisen hyvin sudenkieltä, osaten myös jonkin verran yleiskieltä. Äidinkielensä on kuitenkin viittomakieli sekä kissankieli.
ALKU
Gin (alkuperäinen nimi tuntematon) sisaruksineen olivat alunperin pienestä kalastajakylästä Syrjän itärannikolta, jonne Alttarin soturit tekivät ryöstöiskun. Toiseksi vanhin sisarus suojeli nuorempia niin hyvin kuin viisivuotias pystyi ja enemmän, onnistuen puukottamaan yhtä soturia pahoin. Tästä kiinnostunut joukonjohtaja päätti ottaa pennun mukaansa. Kotitalo poltettiin ja muu perhe sen mukana.
Ketunpentu oli pieni ja nuori, mutta hyvin vahvasti elämässä kiinni eikä tuolta puuttunut rohkeutta. Joukonjohtaja tiesi kelle halusi myydä helmiturkin ja meni Titan -nimisen vuorileijonan puheille. Titan oli ehtinyt tulla kolmekymmenen vuotisen uransa aikana kuuluisaksi paitsi ensiluokkaisista huoristaan, ylemmän tahon kesken myös aavesotilaistaan. Näille sotilaille juurrettaisiin kovan ja raa’an kidutuksen ja koulutuksen kautta absoluuttinen uskollisuus ja ne tottelisivat vain ja ainoastaan omistajiaan koodisanojen kautta. Tällaisia sotilaita lähetettiin ympäri maata salamurhaamaan henkilöitä, joihin olisi muuten vaikea päästä käsiksi.
Titan järjesti Ginille tällaisen sotilaan peruskoulutuksen, mutta näki tuossa potentiaalia muuhun. Kun laitoksen muut koulutettavat pistivät pennun koville, Titan helli ja hoivasi tuon aina kuntoon. Hän oli tuon puolella vaikeissa tilanteissa, antoi pieniä palkintoja, kun muut eivät nähneet ja kertoi lapselle “salaisuuksia”. Gin alkoi nähdä vuorileijonan vihollisen sijasta pelastajana ja varttuessa tunne vain kasvoi. Lopulta nuori pyysi itse saavansa voida palvella Titania muiden tavoin, hän halusi kuulua vain isäntäänsä eikä muita. Manipulaatio oli valmis ja kuusitoistavuotiaana Gin tappoi jo ensimmäisen kohteensa, Arkin vakoojan, joka oli elänyt Alttarilla vuosia. Titan piti ketun silti lähellään eikä lähettänyt tuota kaupungin ulkopuolelle, harvoin edes tilusten ulkopuolelle eikä nuori kaivannut vapautta enempää kuin aikaisempaa elämäänsä. Hän eli ja toimi vain Titanille.
Valitettavasti Titan alkoi oirehtia päänsäryillä, pyörtymisillä ja muistikatkoksilla muutama vuosi sitten ja tuolle arveltiin kehittyneen aggressiivinen aivokasvain. Alttarin resurssit (tuskin edes Arkin tai Laakson) eivät riittäisi leikkaamaan sitä pois. Vuorileijona piti sairautensa pienen piirin tiedossa ja alkoi järjestellä asioitaan. Hänellä ei ollut puolisoa tai lapsia, ei perijää työlleen. Muutama salamurhaaja oli vielä maailmalla, mutta loput hän lukitsi huoneisiinsa etteivät ne päätyisi muiden soturien käsiin. Hän poltti vuosikymmenten tutkimustietonsa ja tuhosi laboratorionsa. Viimeisenä Titanin rinnalla oli matelevien viikkojen jälkeen oli Gin.
“Sinä kuulut minulle”, Titan sanoi. “Ja minä kuulun sinulle.”
Titan kuoli omaan sänkyynsä, josta kettu ei poistunut päiviin. Nälkä ajoi hänet syömään Titanilta toisen käsivarren, mutta pilaantunut liha sai hänet voimaan pahoin eikä hän pystynyt enempään. Lopulta laitoksen suljettujen ovien taakse saatiin murtauduttua ja mätänevää ruumista suojeleva Gin raahattiin väkipakolla pois. Useimmat eivät tienneet tai välittäneet mitä hän oli leijonalle merkinnyt, joten hänet yritettiin myydä bordelliin, jossa hän ehti tappaa yhden huoran ja yhden asiakkaan, ennen kuin hänet vietiin kahleissa ja kuonokopassa turkistarhalle, jotta hän voisi palvella Alttaria viimeisiin päiviinsä saakka.
Titan järjesti Ginille tällaisen sotilaan peruskoulutuksen, mutta näki tuossa potentiaalia muuhun. Kun laitoksen muut koulutettavat pistivät pennun koville, Titan helli ja hoivasi tuon aina kuntoon. Hän oli tuon puolella vaikeissa tilanteissa, antoi pieniä palkintoja, kun muut eivät nähneet ja kertoi lapselle “salaisuuksia”. Gin alkoi nähdä vuorileijonan vihollisen sijasta pelastajana ja varttuessa tunne vain kasvoi. Lopulta nuori pyysi itse saavansa voida palvella Titania muiden tavoin, hän halusi kuulua vain isäntäänsä eikä muita. Manipulaatio oli valmis ja kuusitoistavuotiaana Gin tappoi jo ensimmäisen kohteensa, Arkin vakoojan, joka oli elänyt Alttarilla vuosia. Titan piti ketun silti lähellään eikä lähettänyt tuota kaupungin ulkopuolelle, harvoin edes tilusten ulkopuolelle eikä nuori kaivannut vapautta enempää kuin aikaisempaa elämäänsä. Hän eli ja toimi vain Titanille.
Valitettavasti Titan alkoi oirehtia päänsäryillä, pyörtymisillä ja muistikatkoksilla muutama vuosi sitten ja tuolle arveltiin kehittyneen aggressiivinen aivokasvain. Alttarin resurssit (tuskin edes Arkin tai Laakson) eivät riittäisi leikkaamaan sitä pois. Vuorileijona piti sairautensa pienen piirin tiedossa ja alkoi järjestellä asioitaan. Hänellä ei ollut puolisoa tai lapsia, ei perijää työlleen. Muutama salamurhaaja oli vielä maailmalla, mutta loput hän lukitsi huoneisiinsa etteivät ne päätyisi muiden soturien käsiin. Hän poltti vuosikymmenten tutkimustietonsa ja tuhosi laboratorionsa. Viimeisenä Titanin rinnalla oli matelevien viikkojen jälkeen oli Gin.
“Sinä kuulut minulle”, Titan sanoi. “Ja minä kuulun sinulle.”
Titan kuoli omaan sänkyynsä, josta kettu ei poistunut päiviin. Nälkä ajoi hänet syömään Titanilta toisen käsivarren, mutta pilaantunut liha sai hänet voimaan pahoin eikä hän pystynyt enempään. Lopulta laitoksen suljettujen ovien taakse saatiin murtauduttua ja mätänevää ruumista suojeleva Gin raahattiin väkipakolla pois. Useimmat eivät tienneet tai välittäneet mitä hän oli leijonalle merkinnyt, joten hänet yritettiin myydä bordelliin, jossa hän ehti tappaa yhden huoran ja yhden asiakkaan, ennen kuin hänet vietiin kahleissa ja kuonokopassa turkistarhalle, jotta hän voisi palvella Alttaria viimeisiin päiviinsä saakka.