Kaspian

× Jättänyt menneisyyden nimen jälkeensä, joten tunnetaan muiden Turvaajien kaltaisesti Valkeana.
× Lajiltaan kettu, joten kuuluu alkuperältään Ensimmäisiin.

× 44-vuotias, syntynyt viikkoa ennen syyspäiväntasausta.

× Laaksolainen. Toimii Turvaajien kenraalina ja on täten myös täysivaltainen neuvostonjäsen.

× Maine

Kaspian on toiminut Turvaajien keulahahmona pian peräti 15 vuotta eikä lähihorisontissa komeile merkkejä virasta sivuun astumisesta. Hänen harteillaan lepää vastuu puolustusvalmiista joukosta, jonka ensisijainen tehtävä on huolehtia Laakson turvallisuudesta ja siellä vallitsevasta rauhasta. Kaspian tunnetaan rautaisena ammattilaisena sekä turvallisena johtajana, joka kykenee pitämään pään viileänä oli tilanne kuinka haastava tahansa. Vaalien jokaisen henkeä katsomatta alkuperää, laittaen Laakson hyvinvoinnin itsensä edelle. Vaatien joukoltaan tiukkaa kurinalaisuutta, säntillisyyttä ja ennen kaikkea arvostusta kaikkea hengittävää ja elollista kohtaan.

× Ulkonäkö

Noin 170 senttimetriä valkeutta häikäisee ja vangitsee ulkopuolisen katseen perusteellisesti. Sen jäänsiniset silmät ovat levolliset. Kasvot tyynet - ollen siinä hilkulla, että voisi kutsua jopa ilmeettömäksi, mutta se on tilanteesta johtuvaa. Hän on tietoinen ympäristöstään ja ympäristö hänestä. Pian kääntäen päätään, jotta katseet voivat viimein kohdata. Kasvot sulavat hillittyyn, mutta charmikkaaseen hymähdykseen, jolloin samassa nyökäyttää päätään tervehtiäkseen kohteliaasti.

Kaspian muistuttaa ulkonäöllisesti naalia (vulpes lagopus), mutta iän myötä turkki on käynyt laiskaksi värin vaihtamisen suhteen ja säilyttää valkoisen kuontalonsa vuodenajasta riippumatta. Turkki on tuuheahko ja kevenee aina kesää kohde. Laatu säilyen pehmeänä ja leuassa kasvaen pidempää leukapartaa.
Keho ja etenkin ryhti vaikuttaen siltä, että se ei helpolla menetä terävyyttään. Hän on tottunut kantamaan painolasteja niin henkisiä kuin fyysisiä katkeamatta ja kantaa itsensä sen mukaisella arvolla. Aina ei ole helppoa ja niin asioiden kuuluu olla.

Kenraali nähdään pääasiallisesti Turvaajien valkoisissa univormuissa mukaillen meneillä olevaa tilaisuutta (seremonia/palvelus/kenttä), jolloin vaatteet palvelevat kantajaansa mahdollisen asiaankuuluvasti. Mutta, vaikka puvut ja sen myötä suojautuminen vaihtelee, ei tuo juuri koskaan luovu kolmesta heittoveitsestään ja muiden sotilaiden lailla kantaa Turvaajien kyyhky-symbolia aina sydämensä päällä.



× Luonne

Kaspian on tottunut edustamiseen, mutta ei varsinaisesti esiinny esiintymisen ilosta, vaan keskittyy aina tekemään työtään - noudattamaan lausumaa valaansa, joka lähtökohtaisesti tarkoittaa hänen koko elämäänsä. Laakso on koti, jota suojella viimeiseen hengenvetoon asti, Turvaajat hänen perheensä ja Kaitsijan ääni päätösten pitävä sinetti. 

Mustaa ja valkoista.

Huolellinen, vakaa, rauhallinen, joka suhtautuu ongelmaratkaisukeskeisesti ja odottaa muilta yhtä lailla vaivannäköä sekä perusteellisuutta elämää kohtaa. Persoonana ennemminkin hitaasti lämpenevää sorttia, mutta piilottaa sen etevästi klassisen, sulavan herrasmiehen käytöksen alle. Ollen juuri niitä henkilöitä, johon on tehtävä ajatuksenjuoksulla vaikutus, jos haluaa päästä pintaa syvemmälle ja valitettavasti, jos et kuulu Turvaajiin on sinun ponnisteltava enemmän. Mikään titteli, ei arvostettu asema saa sinua nousemaan Kaspianin silmissä, jos et todella ansaitse sitä. Kaikki lähtevät samalta viivalta ja kaikkia kohdellaan tasapuolisesti, olit sitten ylhäisön kermaa tai muun kansasi sylkykuppi, sillä ei ole väliä.

Herra on ilmeiltä, kuin eleiltään hillitty. Kuuntelevainen ja tarvittaessa kovaa kuin kivi. Monetkaan asiat eivät pääse uimaan henkilökohtaisuuksiin eikä se johdu siitä, etteikö niitä käsiteltäisi. Käsitellään, mutta logiikalla. Suuremmat tunnekuohut, kuten raivo taittuen nopeasti valkeilla kasvoilla pettymykseen eikä anna juuri milloinkaan tunteiden sumentaa järjenjuoksua. Se olisi aivan liian huolimatonta eikä hän ole enää eilisen teeren poika.



× Menneisyys

Oikeastaan se mitä hän joskus oli ei enää ole. Siitä on luovuttu. Pala turkkia sen konkretisoi ja sen myötä Kaspian on omistanut elämänsä Laaksolle, Kaitsijalle ja Turvaajille.

Jos jatkat asiasta hiillostamista kenraali kallistaa pienesti päätään. Huulilla käy hiljainen hymy ja se haihtuu, kunnes kerkeää varsinaisesti alkamaan. Suoristaa ryhtiään. ”Et taida olla kovin helposti periksi antavaa sorttia”, matala ääni tuumaa ja hän heltyy aavistuksen. Kaspian ei ole paljasjalkainen Laaksolainen, mutta enempää ei suostu kertomaan. Turvaajien alkutaipaleelta häneltä riittää tarinaa. Ne ovat yksityiskohtaisia kertomuksia keiton jakamisesta Kehdon keskustorin laidalla, mikä sää oli otollisin viljan korjaamiseen, kuinka hän vihasi valkoisten pukujen puhdistamista, mutta taas aseet vetivät puoleensa, vaikka kyseessä olisi ollut pelkästään niiden paraatia varten kuurausta ja kuinka sittemmin Turvaajat eivät ole koskaan pettäneet häntä. Oli tilanne mikä tahansa. Kenraalilla on tarkka muisti ja äänestä paistaa ylpeys, jopa lempeys menneitä vuosia kohtaan, vaikka tietysti ajalla on tapana kullata muistot.

Sekä hän muistaa ylentymispäivän kuin eilisen ja kokee ylläpitävänsä yhä samaista paloa rinnassaan. Vuodet eivät ole muuttaneet sitä miksikään, mutta toisinaan huomaa kaipaavansa menneeseen elämään. Kuinka joitakin asioita olisi voinut hoitaa… Paremmin.

- - - - - 

Kaspian on osa sukupuuta, joka tunnetaan nimityksellä Haugbúi. Sukua pidetään ikiaikaisena, jopa kuolemattomana sen pitkäikäisen historian vuoksi, polveutuessaan uskomuksesta, jossa valkoiset ketut, aaveet ovat ujutettu alun perin maankamaralle suorittamaan tehtävää - varjelemaan Äiti Kuun vaiettuja salaisuuksia. Lahjana vartijoille Äiti Kuu antoi pienikokoisuuden sekä kyvyn vaihtaa turkin väriä, jotta heitä ei milloinkaan voisi erottaa maastosta, joka kuihtui kitukasvuiseksi tundraksi, vuodatettujen salaisuuksien kätköksi. Uskomus on hyvin iäkäs ja sen myötä myös useimpien mielestä unhoon painunut. Mutta suvulla on kaksi muuta näkyvämpää arvoa, jotka ovat kestäneet muuttumattomina. Rauha ja puolueettomuus.

Haugbúit on alkujaan lähtöisin Syrjästä muiden Ensimmäisten tavoin, ja heidän tiedetään asuttaneen ennen muinoin Holrin lähimaastoa, mutta päätyivät hiljalleen ajautumaan etelään karkuun erinäisiä riitoja ja sittemmin asuttamaan 200 vuotta sitten Säkkärille kuuluvaa Sokkelo- maanosaa pienpetojen rinnalla. Sulkien silmiään, ottamatta kantaa kansojen välisiin yhteenottoihin. Ensimmäisten vallatessa Sokkelo viimeisimmässä riepottelevassa sodassa pidettiin sitä niinkin radikaalina ja tarpeettomana, että Haugbúit tai tässä tapauksessa sen jäänteet Holrin aikaisesta loistosta jättivät Syrjän eivätkä palanneet.

Heistä tuli kulkijoita, vaikka rauha solmittiin ja tarpeeksi pitkään kuljettuaan matka päättyi aina jonnekin. Kaspian syntyi Kimalteessa ja sai siellä kasvettuaan ensimmäisen, että mieleenpainuvimman taistelijakoulutuksensa, joka ei perustunut mukavuuteen. Taivaalliset arvot tekivät lähtemättömän vaikutuksen ylväydellään ja sen takia pitää niitä edelleen suuressa valossa kaiken muun omaksutun, että opitun rinnalla. Kimalle ei kuitenkaan ollut paikka, jossa seistä yhtään sen pidempään. Kuljetut tiet ovat kivikkoisia, vaativat toisinaan jatkuvaa luopumista ja sen myötä hän löysi itsensä Laaksosta. Hän löysi Turvaajat.




× Muuta

Kaspian on panseksuaali.

Taitaa taistelun ABC:n niin lähiottelun kuin rintamasodan, mutta mikä käytännön taidoista nousee erityisesti esille, on naalin sihti. Ei omista varinaista hallitsevaa silmää, vaan kykenee käyttämään nuolta molemmin puolin ja ehdoton suosikki on heittoveitset. Ylläpitää taistelutaitojaan kurinalaisesti harjoittelemalla (miekkailu, jousiammunta ja myöskin aseeton ottelu). 

Osaa suunnistaa taivaankappaleista.

Yleiskielen lisäksi Kaspian hallitsee Ensimmäisten, Säkkäröiden ja Taivaallisten kieltä. 

Kantaa mukanaan aina riipusta, mutta ei ikinä pidä sitä kaulassaan.