Luonut Fuppe on May 15, 2024 10:29:58 GMT
UNOHDETUT
Unohdettuihin väenkansoihin putoavat ne, joiden asuinalueet tai maanosat ovat jääneet suurempien kansojen vallattavaksi tai syrjäytetyksi. Joidenkin Unohdettujen kaupungit ovat huvenneet kyliksi tai peräti raunioiksi, ja jäljelle jääneet kansalaiset ovat hajaantuneet ympäri maata asumaan.
Näädänväki tunnetaan nimellä Säkkärät ja he asuttivat Syrjän eteläpäädyn kaakkoisrannikkoa, maanosan nimi ollen Sokkelo ja pääkaupungin nimi Stormrenda. Pedoista ensimmäiset valtasivat Sokkelon viimeisen Kansojen Sodan aikana ja se on nykyään osa Syrjää, mutta Stormrenda on yhä olemassa hiljentyneenä kalastajakylänä entisellä paikallaan ja sitä asuttaa noin ~400 Säkkärää.
Säkkärät olivat rohkeaa, ovelaa ja kovaäänistä kansaa, joka pisti suuremmille kampoihin monta sataa vuotta, mutta pienentynyt väkimäärä koitui noiden kohtaloksi. Säkkäriä asuu niin kotikylässään kuin ympäri maata, ja niihin on alkanut leimaantua varkaan ja huijarin maine.
Säkkäriä ovat muun muassa ahmat, saukot, mäyrät, hillerit ja kärpät.
Säkkärien viimeisin kuningassuku Darling on oletettu kuolleen kadonneen prinssi Hazielin myötä.
Karhunväki tunnetaan nimellä Ajattomat ja he asuttivat Pohjolan pohjoispäätyä, maanosan nimi ollen Äärireuna ja pääkaupungin nimi Otsonkruunut, joka on nykyisin raunioina ja pyhä vaelluskohde jäljelle jääneille ajattomille. Hirvenväki valtasi Äärireunan osaksi Pohjolaa jo yli 200 vuotta sitten. Sota tunnettiin nimellä "Taistelu Kruunusta".
Ajattomat olivat ylpeänä ja väkivaltaisena tunnettu kansa, joka soti vuosisatojen ajan niin muita kuin omia kansalaisia vastaan, kuninkaita ja kuningattaria mennen ja tullen useampia, ja monet tulivat tunnetuksi kannibalistisista tavoistaan.
Ajattomia ovat muun muassa harmaakarhut, ruskeakarhut, jääkarhut ja isopandat sekä puolikarhut kuten pesukarhu, koatit, kissafretit jne.
Hyeenanväki tunnetaan nimellä Klaani ja he asuttivat Heijastus -nimistä maanosaa, ennen kuin Vanhat valtasivat sen osaksi Savannaa viimeisen Kansojen Sodan aikana. Klaanilla on yleisesti melko huono maine ja heistä liikkuu kaikenlaisia huhuja kannibalismista voodoon käyttöön.
Hyeenat on voimakas, väkevä ja hyvin hierarkkinen kansa, jota johtaa aina Kuningattareksi kutsuttu naaras, joka pentuja saatuaan saa arvonimen Äiti. Äiti kutsuu muita naaraita tyttäriksi tai siskoiksi. Kuningattaret ovat fyysisesti yleensä niin vahvempia kuin suurempia kuin urokset, joita kutsutaan klaanien sisällä narreiksi. Pyöreä, muhkea kehon muoto on osoitus hedelmällisyydestä, joka puolestaan on suuressa arvossa kansan kesken. Palvelijoina, lasten tuottajina, työläisinä ja määrän nostajina pidetyt urokset ovat yleensä hoikempia ja lyhyempiä, muiden kansojen mielestä ehkä jopa kauniimpia ja viehättävämpiä. Klaanin sisällä narrien oletetaan olevan nöyriä ja alistuvia, sillä kaikki naaraat, myös pennut, ovat näiden yläpuolella arvoasteikossa.
Klaani ei ole yksi suuri yhteisö vaan se koostuu Perheistä, jotka koostuvat Äidistä, tämän siskoista, jälkikasvustaan, siskonlapsista ja urossukulaisista tai haaremista, jotka ovat toisista Perheistä ostettuja, pentujen tekoon hankittuja narreja. Äiti hyväksyy muiden jäsenten liitot ja salassa tehdyt pennut ovat loukkaus ja kirous, jos ne ovat uroksia. Tällaiset urospennut yleensä hylätään tai myydään.
Perheet kokoontuvat entisen Heijastuksen alueelle muutaman kerran vuodessa. Vaikka hyeenat eivät koskaan ole olleet järin uskollisia, heillä on tarinansa niin Auringosta (Siemen) kuin Kuusta (Muna) sekä näistä syntyneestä Emosta, joka siunasi naarashyeena Kaikoun sadalla tyttärellä ja nosti heidät julmien urosten ikeestä valtaan.
Näissä Klaanien juhlissa tanssitaan, metsästetään, värjätään harjaksia ja turkkeja, vaihdetaan ja myydään tarvikkeita ja narreja. Jokaisesta esityksestä saattaa syntyä voimannäytös ja täten tappelutkaan eivät ole harvinaisia. Äidit eivät ottele toisiaan vastaan, koska hävinnyt Äiti on yhtä kuin nimensä ja tittelinsä menettänyt. Täysikuun eli Emon ollessa hedelmällinen vietetään myös seksuaalisia esityksiä ja orgioita.
Klaanin menetettyä asuinalueensa Kansojen Sodassa, heitä jäi suurin osa asumaan Savannan että Paahteen alueelle, mutta moni ajautui myöhemmin itään Alttarille.
Hyeenanväkeen kuuluu täplähyeena, ruskohyeena, juovahyeena, maasusi eikä ole ollut tavatonta, että hyeenakoiria asuu heidän kanssaan, vaikka he eivät voi lisääntyä keskenään.
Hevosenväki tunnetaan nimellä Tomu ja he asuttivat Aro -nimistä maanosaa ennen kuin Kerät valtasivat sen osaksi Paahdetta viimeisen Kansojen Sodan aikana. Aroa hallitsi tuolloin Alandra suku, joka on yhä elossa. Jos valtakunta olisi edelleen pystyssä sen nykyinen hallitsija olisi kuningatar Velora Pandora Alandra.
Tomujen valtakunta oli aikoinaan vehreä hevoseläinten yhteisö. Kansan kulttuuri ja vauraudet keskittyivät lähinnä maanviljelyyn. Syysaika oli täynnä monenvaiheisia elonkorjuujuhlia, kun taas alkukesän viljelmien istuttaminen vaati omanlaisensa juhlat ja maan jumalten ylistyksen.
Tomun kansan perinteistä yksi tapa on jäänyt monien mieleen ja edennyt sukupolvien läpi nykypäivään saakka, vaikka hyvin harva sitä harjoittaa. Monet suvut omasivat oman vaakunansa ja tapana oli polttomerkata vaakuna kahdeksantoista vuotta täyttäneiden nuorten kankkuun tai muualle puolen kehoa. Tämä oli merkki niin aikuisuudesta kuin myös kunnianosoitus omaa sukua kohtaan. Toiseen sukuun naidessaan tapana oli lisätä oman suvun vaakunan alle pienempi uuden suvun vaakuna. Tämä teki eroamisista hyvin vaivaannuttavaa monien viiltäessä arpia naidun suvun vaakunan päälle.
Pientenväki tunnetaan nimellä Pikisilmät ja he asuttivat useampi sota sitten nykyistä Arkin aluetta ennen kuin ensin Paahde ja myöhemmin Savanna valtasivat sen. Pikisilmät yrittivät vallata aluetta takaisin itselleen, mutta hävisivät 122 vuotta sitten loppuneen sodan Vanhoja vastaan, jonka jälkeen ihmiset ostivat maanosan itselleen.
Pikisilmiä ovat muun muassa hiiret, rotat, oravat, jänikset, majavat ja kabybarat.
Pussukanväki tunnetaan nimellä Kätköt ja he asuttivat vuosisatoja sitten Paahteessa itäistä aluetta nimeltä Punainen Maa. Savannan raja kulki silloin idempänä. Kätköt olivat suosittuja orjia Savannassa ja näiden määrä putosi muutamiin kymmeniin pian sen jälkeen kun maanosansa hävitettiin isompien kansojen alle yli sata vuotta sitten.
Kätköjä ovat muun muassa kengurut, vallabit, possumit, opossumit ja nokkasiilit.
Yönväki tunnetaan nimellä ?. Lisää infoa tulossa.
Yönväkeen kuuluvat kaikki lepakot, lenkot ja siipat jne.
Naudanväki tunnetaan nimellä Vauhkot. Lisää infoa tulossa.
Naudanväkeen kuuluvat esimerkiksi naudat, puhvelit, biisonit jne.
Lampaanväki tunnetaan nimellä Villat. Lisää infoa tulossa.
Lampaanväkeen kuuluvat lampaat, vuohet, alpakat ja laamat.
Antiloopinväkeen tunnetaan nimellä Keihäät. Lisää infoa tulossa.
Merenväki tunnetaan nimellä Pohjankansa ja he asuttivat nimensä mukaisesti manteretta ympäröivää merta. Pohjankansan vedenalainen valtakunta oli aikoinaan erittäin varakas ja lähes maaginen, ja kansalla oli useampia pieniä kaupunkeja. Kansa kävi mielellään kauppaa maaväkien kanssa, ja kala, merilevä, sekä mereen hautautuneista antiikkisista raunioista löytyvät menneiden aikojen aarteet olivat kansan pääasiallinen kauppatavara. Nykyisin Imbriumia asuttaa vain ~1000 asukasta.
Pohjankansaa hallitsi keisarinna, jonka katsottiin olevan kuun kuvajainen meressä. Keisarinnan asema periytyi äidiltä tyttärelle, ja sukulinjaa pidettiin jumalallisena. Keisarinnaa ympäröi hoviväki, johon kuuluivat muun muassa keisarinnan lukuisat puolisot, neuvonantajat, sotilasjohto, papit ja hovilääkärit. Hierarkia oli hovin keskuudessa ankaraa ja ritualistista, ja vähemmissä määrin tämä hierarkian käsite päti myös muuhun Pohjankansaan, esimerkiksi kiduksellisia väkiläisiä pidetään paremmassa arvossa kuin ilman kiduksia syntyneitä.
Veden imperiumi kuitenkin alkoi murentua, ensin hitaasti mutta varmasti, lopulta huipentuen väkivaltaiseen ja äkkinäiseen tuhoon. Lämmenneen meren ekosysteemi oli kykenemätön tukemaan Pohjankansan lisääntyvää väkimäärää ja kestämättömästi toteutettua kaupankäyntiä, ja lopun alkuna toimi laaja nälänhätä. Hädän pitkittyessä tämä aiheutti kansan pakkautumisen pääkaupunkiin, jossa ruokaa yritettiin jakaa kansalle, ja tämä vuorostaan aiheutti seuraavan vitsauksen: taudit. Ensin vaivat vaikuttivat hallittavilta, mutta ne olivat vain alkusoittoa varsinaiselle kuolon iskulle, joka myöhemmin saisi nimen pohjantauti. Tauti oli uusi ja kehittyi yksilöissä näennäisesti ilman syytä, ja sille ei löydetty toimivaa hoitoa kovasta yrityksestä huolimatta. Tarttuneissa se aiheutti nopean ja vakavan raivotautia muistuttavan reaktion, joka johti kuolemaan joko muiden puolustaessa itseään raivoavalta tartutetulta, tai hitaammin taudin nostattaman korkean kuumeen takia. Tauti levisi nopeasti merenväen keskuudessa, eikä kestänyt kauaa kunnes tieto siitä levisi myös maanpäällisten tietoisuuteen. Yleinen suhtautuminen merenväkeen muuttui epäileväksi ja pelonsekaiseksi, ja ennen harmoniassa muiden kansojen kanssa maan päällä elävät merenväkiläiset joko ajettiin takaisin mereen tai usein jopa tapettiin. Muutamaa tapausta lukuun ottamatta pohjantauti ei päässyt leviämään maaväkien keskuudessa, mutta kukaan ei osaa sanoa oliko syy tähän ongelman nopea eristäminen vai kenties yksinkertaisesti taudin pääasiallinen leviäminen vesiympäristössä.
Nykyään yleinen uskomus on, että tauti ja sitä ympäröivät vitsaukset hävittivät Pohjankansan kokonaan, mutta uskomus on väärä. Pieni selviytynyt joukko jatkaa elämäänsä nykyään hyvin autiossa ja osin raunioituneessa Imbriumin kaupungissa, yrittäen pitää kiinni yhteisönsä rippeistä, ja jokunen meteoriitinpalasta kantava merenväkiläinen varmasti elää ihmismuodossa maanpäällä.
Pohjankansa pitää selviytymistään tarkoituksella salassa, sillä vaikka pohjantautia ei juurikaan enää esiinny merenväen parissa, ovat traumat sen aiheuttamasta vainosta vielä tuoreessa muistissa. Tämän lisäksi kansaa koetellaan vieläkin - ikään kuin viimeisenä tekonaan pohjantauti iski itse keisarinnaan ja tämän jälkikasvuun, ja vain nuorimmainen tytär selvisi. Nuorimmainenkaan ei kuitenkaan säästynyt pohjantaudilta, vaan näyttää kärsivän jonkinlaisesta lievemmästä mutaatiosta, ja hovilääkärit ovat pitäneet nuorta keisarinnaa jo vuosikausia rauhoittavalla lääkityksellä.
Pohjankansa on edelleen erittäin omistautunutta keisarinnalleen ja jumalallisen sukulinjan vaalimiselle, joten parannuskeinoa etsitään kuumeisesti, niin veden alla kuin maan päälläkin. Uskomus ja harras toive on, että keisarinnan parantuessa pohjantaudista, valtaisi vauraus ja hyvinvointi jälleen Pohjankansan valtakunnan.
Imbriumin lasilinna
Pohjankansan vaurauden aikana meren syvyyksiin rakennettu suuri kasvihuonetta muistuttava rakennelma, jonka sisällä oleva kasvien ylläpitämä ilmatasku mahdollistaa ääneen keskustelun. Rakennelma on pääasiallisesti hovin käytössä ja sisältää myös keisarinnan valtaistuinsalin, jonne kuitenkin nykyään pääsevät vain korkea-arvoisimmat hovin jäsenet sekä hovilääkärit.
Muuta
➤ Inspiraatiota otettu antiikin Kiinasta
➤ Pohjankansa voi viettää pitkiäkin aikoja veden alla, kidukselliset yksilöt toki kauemmin kuin ne joilla niitä ei ole, mutta tarvitsevat myös ilmaa, jonka vuoksi vedenalaisissa rakennelmissa on usein ilmataskuja
➤ Heillä on oma viittomakieli jolla viestiä vedessä
Näädänväki tunnetaan nimellä Säkkärät ja he asuttivat Syrjän eteläpäädyn kaakkoisrannikkoa, maanosan nimi ollen Sokkelo ja pääkaupungin nimi Stormrenda. Pedoista ensimmäiset valtasivat Sokkelon viimeisen Kansojen Sodan aikana ja se on nykyään osa Syrjää, mutta Stormrenda on yhä olemassa hiljentyneenä kalastajakylänä entisellä paikallaan ja sitä asuttaa noin ~400 Säkkärää.
Säkkärät olivat rohkeaa, ovelaa ja kovaäänistä kansaa, joka pisti suuremmille kampoihin monta sataa vuotta, mutta pienentynyt väkimäärä koitui noiden kohtaloksi. Säkkäriä asuu niin kotikylässään kuin ympäri maata, ja niihin on alkanut leimaantua varkaan ja huijarin maine.
Säkkäriä ovat muun muassa ahmat, saukot, mäyrät, hillerit ja kärpät.
Säkkärien viimeisin kuningassuku Darling on oletettu kuolleen kadonneen prinssi Hazielin myötä.
Karhunväki tunnetaan nimellä Ajattomat ja he asuttivat Pohjolan pohjoispäätyä, maanosan nimi ollen Äärireuna ja pääkaupungin nimi Otsonkruunut, joka on nykyisin raunioina ja pyhä vaelluskohde jäljelle jääneille ajattomille. Hirvenväki valtasi Äärireunan osaksi Pohjolaa jo yli 200 vuotta sitten. Sota tunnettiin nimellä "Taistelu Kruunusta".
Ajattomat olivat ylpeänä ja väkivaltaisena tunnettu kansa, joka soti vuosisatojen ajan niin muita kuin omia kansalaisia vastaan, kuninkaita ja kuningattaria mennen ja tullen useampia, ja monet tulivat tunnetuksi kannibalistisista tavoistaan.
Ajattomia ovat muun muassa harmaakarhut, ruskeakarhut, jääkarhut ja isopandat sekä puolikarhut kuten pesukarhu, koatit, kissafretit jne.
Hyeenanväki tunnetaan nimellä Klaani ja he asuttivat Heijastus -nimistä maanosaa, ennen kuin Vanhat valtasivat sen osaksi Savannaa viimeisen Kansojen Sodan aikana. Klaanilla on yleisesti melko huono maine ja heistä liikkuu kaikenlaisia huhuja kannibalismista voodoon käyttöön.
Hyeenat on voimakas, väkevä ja hyvin hierarkkinen kansa, jota johtaa aina Kuningattareksi kutsuttu naaras, joka pentuja saatuaan saa arvonimen Äiti. Äiti kutsuu muita naaraita tyttäriksi tai siskoiksi. Kuningattaret ovat fyysisesti yleensä niin vahvempia kuin suurempia kuin urokset, joita kutsutaan klaanien sisällä narreiksi. Pyöreä, muhkea kehon muoto on osoitus hedelmällisyydestä, joka puolestaan on suuressa arvossa kansan kesken. Palvelijoina, lasten tuottajina, työläisinä ja määrän nostajina pidetyt urokset ovat yleensä hoikempia ja lyhyempiä, muiden kansojen mielestä ehkä jopa kauniimpia ja viehättävämpiä. Klaanin sisällä narrien oletetaan olevan nöyriä ja alistuvia, sillä kaikki naaraat, myös pennut, ovat näiden yläpuolella arvoasteikossa.
Klaani ei ole yksi suuri yhteisö vaan se koostuu Perheistä, jotka koostuvat Äidistä, tämän siskoista, jälkikasvustaan, siskonlapsista ja urossukulaisista tai haaremista, jotka ovat toisista Perheistä ostettuja, pentujen tekoon hankittuja narreja. Äiti hyväksyy muiden jäsenten liitot ja salassa tehdyt pennut ovat loukkaus ja kirous, jos ne ovat uroksia. Tällaiset urospennut yleensä hylätään tai myydään.
Perheet kokoontuvat entisen Heijastuksen alueelle muutaman kerran vuodessa. Vaikka hyeenat eivät koskaan ole olleet järin uskollisia, heillä on tarinansa niin Auringosta (Siemen) kuin Kuusta (Muna) sekä näistä syntyneestä Emosta, joka siunasi naarashyeena Kaikoun sadalla tyttärellä ja nosti heidät julmien urosten ikeestä valtaan.
Näissä Klaanien juhlissa tanssitaan, metsästetään, värjätään harjaksia ja turkkeja, vaihdetaan ja myydään tarvikkeita ja narreja. Jokaisesta esityksestä saattaa syntyä voimannäytös ja täten tappelutkaan eivät ole harvinaisia. Äidit eivät ottele toisiaan vastaan, koska hävinnyt Äiti on yhtä kuin nimensä ja tittelinsä menettänyt. Täysikuun eli Emon ollessa hedelmällinen vietetään myös seksuaalisia esityksiä ja orgioita.
Klaanin menetettyä asuinalueensa Kansojen Sodassa, heitä jäi suurin osa asumaan Savannan että Paahteen alueelle, mutta moni ajautui myöhemmin itään Alttarille.
Hyeenanväkeen kuuluu täplähyeena, ruskohyeena, juovahyeena, maasusi eikä ole ollut tavatonta, että hyeenakoiria asuu heidän kanssaan, vaikka he eivät voi lisääntyä keskenään.
Hevosenväki tunnetaan nimellä Tomu ja he asuttivat Aro -nimistä maanosaa ennen kuin Kerät valtasivat sen osaksi Paahdetta viimeisen Kansojen Sodan aikana. Aroa hallitsi tuolloin Alandra suku, joka on yhä elossa. Jos valtakunta olisi edelleen pystyssä sen nykyinen hallitsija olisi kuningatar Velora Pandora Alandra.
Tomujen valtakunta oli aikoinaan vehreä hevoseläinten yhteisö. Kansan kulttuuri ja vauraudet keskittyivät lähinnä maanviljelyyn. Syysaika oli täynnä monenvaiheisia elonkorjuujuhlia, kun taas alkukesän viljelmien istuttaminen vaati omanlaisensa juhlat ja maan jumalten ylistyksen.
Tomun kansan perinteistä yksi tapa on jäänyt monien mieleen ja edennyt sukupolvien läpi nykypäivään saakka, vaikka hyvin harva sitä harjoittaa. Monet suvut omasivat oman vaakunansa ja tapana oli polttomerkata vaakuna kahdeksantoista vuotta täyttäneiden nuorten kankkuun tai muualle puolen kehoa. Tämä oli merkki niin aikuisuudesta kuin myös kunnianosoitus omaa sukua kohtaan. Toiseen sukuun naidessaan tapana oli lisätä oman suvun vaakunan alle pienempi uuden suvun vaakuna. Tämä teki eroamisista hyvin vaivaannuttavaa monien viiltäessä arpia naidun suvun vaakunan päälle.
Pientenväki tunnetaan nimellä Pikisilmät ja he asuttivat useampi sota sitten nykyistä Arkin aluetta ennen kuin ensin Paahde ja myöhemmin Savanna valtasivat sen. Pikisilmät yrittivät vallata aluetta takaisin itselleen, mutta hävisivät 122 vuotta sitten loppuneen sodan Vanhoja vastaan, jonka jälkeen ihmiset ostivat maanosan itselleen.
Pikisilmiä ovat muun muassa hiiret, rotat, oravat, jänikset, majavat ja kabybarat.
Pussukanväki tunnetaan nimellä Kätköt ja he asuttivat vuosisatoja sitten Paahteessa itäistä aluetta nimeltä Punainen Maa. Savannan raja kulki silloin idempänä. Kätköt olivat suosittuja orjia Savannassa ja näiden määrä putosi muutamiin kymmeniin pian sen jälkeen kun maanosansa hävitettiin isompien kansojen alle yli sata vuotta sitten.
Kätköjä ovat muun muassa kengurut, vallabit, possumit, opossumit ja nokkasiilit.
Yönväki tunnetaan nimellä ?. Lisää infoa tulossa.
Yönväkeen kuuluvat kaikki lepakot, lenkot ja siipat jne.
Naudanväki tunnetaan nimellä Vauhkot. Lisää infoa tulossa.
Naudanväkeen kuuluvat esimerkiksi naudat, puhvelit, biisonit jne.
Lampaanväki tunnetaan nimellä Villat. Lisää infoa tulossa.
Lampaanväkeen kuuluvat lampaat, vuohet, alpakat ja laamat.
Antiloopinväkeen tunnetaan nimellä Keihäät. Lisää infoa tulossa.
Merenväki tunnetaan nimellä Pohjankansa ja he asuttivat nimensä mukaisesti manteretta ympäröivää merta. Pohjankansan vedenalainen valtakunta oli aikoinaan erittäin varakas ja lähes maaginen, ja kansalla oli useampia pieniä kaupunkeja. Kansa kävi mielellään kauppaa maaväkien kanssa, ja kala, merilevä, sekä mereen hautautuneista antiikkisista raunioista löytyvät menneiden aikojen aarteet olivat kansan pääasiallinen kauppatavara. Nykyisin Imbriumia asuttaa vain ~1000 asukasta.
Pohjankansaa hallitsi keisarinna, jonka katsottiin olevan kuun kuvajainen meressä. Keisarinnan asema periytyi äidiltä tyttärelle, ja sukulinjaa pidettiin jumalallisena. Keisarinnaa ympäröi hoviväki, johon kuuluivat muun muassa keisarinnan lukuisat puolisot, neuvonantajat, sotilasjohto, papit ja hovilääkärit. Hierarkia oli hovin keskuudessa ankaraa ja ritualistista, ja vähemmissä määrin tämä hierarkian käsite päti myös muuhun Pohjankansaan, esimerkiksi kiduksellisia väkiläisiä pidetään paremmassa arvossa kuin ilman kiduksia syntyneitä.
Veden imperiumi kuitenkin alkoi murentua, ensin hitaasti mutta varmasti, lopulta huipentuen väkivaltaiseen ja äkkinäiseen tuhoon. Lämmenneen meren ekosysteemi oli kykenemätön tukemaan Pohjankansan lisääntyvää väkimäärää ja kestämättömästi toteutettua kaupankäyntiä, ja lopun alkuna toimi laaja nälänhätä. Hädän pitkittyessä tämä aiheutti kansan pakkautumisen pääkaupunkiin, jossa ruokaa yritettiin jakaa kansalle, ja tämä vuorostaan aiheutti seuraavan vitsauksen: taudit. Ensin vaivat vaikuttivat hallittavilta, mutta ne olivat vain alkusoittoa varsinaiselle kuolon iskulle, joka myöhemmin saisi nimen pohjantauti. Tauti oli uusi ja kehittyi yksilöissä näennäisesti ilman syytä, ja sille ei löydetty toimivaa hoitoa kovasta yrityksestä huolimatta. Tarttuneissa se aiheutti nopean ja vakavan raivotautia muistuttavan reaktion, joka johti kuolemaan joko muiden puolustaessa itseään raivoavalta tartutetulta, tai hitaammin taudin nostattaman korkean kuumeen takia. Tauti levisi nopeasti merenväen keskuudessa, eikä kestänyt kauaa kunnes tieto siitä levisi myös maanpäällisten tietoisuuteen. Yleinen suhtautuminen merenväkeen muuttui epäileväksi ja pelonsekaiseksi, ja ennen harmoniassa muiden kansojen kanssa maan päällä elävät merenväkiläiset joko ajettiin takaisin mereen tai usein jopa tapettiin. Muutamaa tapausta lukuun ottamatta pohjantauti ei päässyt leviämään maaväkien keskuudessa, mutta kukaan ei osaa sanoa oliko syy tähän ongelman nopea eristäminen vai kenties yksinkertaisesti taudin pääasiallinen leviäminen vesiympäristössä.
Nykyään yleinen uskomus on, että tauti ja sitä ympäröivät vitsaukset hävittivät Pohjankansan kokonaan, mutta uskomus on väärä. Pieni selviytynyt joukko jatkaa elämäänsä nykyään hyvin autiossa ja osin raunioituneessa Imbriumin kaupungissa, yrittäen pitää kiinni yhteisönsä rippeistä, ja jokunen meteoriitinpalasta kantava merenväkiläinen varmasti elää ihmismuodossa maanpäällä.
Pohjankansa pitää selviytymistään tarkoituksella salassa, sillä vaikka pohjantautia ei juurikaan enää esiinny merenväen parissa, ovat traumat sen aiheuttamasta vainosta vielä tuoreessa muistissa. Tämän lisäksi kansaa koetellaan vieläkin - ikään kuin viimeisenä tekonaan pohjantauti iski itse keisarinnaan ja tämän jälkikasvuun, ja vain nuorimmainen tytär selvisi. Nuorimmainenkaan ei kuitenkaan säästynyt pohjantaudilta, vaan näyttää kärsivän jonkinlaisesta lievemmästä mutaatiosta, ja hovilääkärit ovat pitäneet nuorta keisarinnaa jo vuosikausia rauhoittavalla lääkityksellä.
Pohjankansa on edelleen erittäin omistautunutta keisarinnalleen ja jumalallisen sukulinjan vaalimiselle, joten parannuskeinoa etsitään kuumeisesti, niin veden alla kuin maan päälläkin. Uskomus ja harras toive on, että keisarinnan parantuessa pohjantaudista, valtaisi vauraus ja hyvinvointi jälleen Pohjankansan valtakunnan.
Imbriumin lasilinna
Pohjankansan vaurauden aikana meren syvyyksiin rakennettu suuri kasvihuonetta muistuttava rakennelma, jonka sisällä oleva kasvien ylläpitämä ilmatasku mahdollistaa ääneen keskustelun. Rakennelma on pääasiallisesti hovin käytössä ja sisältää myös keisarinnan valtaistuinsalin, jonne kuitenkin nykyään pääsevät vain korkea-arvoisimmat hovin jäsenet sekä hovilääkärit.
Muuta
➤ Inspiraatiota otettu antiikin Kiinasta
➤ Pohjankansa voi viettää pitkiäkin aikoja veden alla, kidukselliset yksilöt toki kauemmin kuin ne joilla niitä ei ole, mutta tarvitsevat myös ilmaa, jonka vuoksi vedenalaisissa rakennelmissa on usein ilmataskuja
➤ Heillä on oma viittomakieli jolla viestiä vedessä