Ihmiskunta

Ihmiset, maapallon alkuperäinen valtaväestö, on kutistunut kymmenistä miljardeista muutamaan tuhanteen, Arkissa eläen ~1200. Ihmisten suurin rikkaus on aina ollut noiden monimuotoisuus ja kyky tuntea empatiaa, ja noiden ansiosta laji on luultavasti selviytynyt niistä kauheista koettelemuksista, joista monet he langettivat itse päällensä.

Vielä muutama sata vuotta sitten ihmisiä tuli vastaan harvoin ja yhteenotot väkiläisten kanssa olivat odotettu lopputulos lajien välisten vihanpidon myötä. Vanhojen ja Ajattomien piireissä oli vieläpä suosittua jahdata ja metsästää ihmisiä, jos ei ruuan, niin huvin vuoksi. Sittemmin ihmisten väkimäärä lisääntyi ja piiloutumisen, ja pakenemisen sijaan nuo alkoivat rakentaa ja muokata maata. Pikisilmien ajauduttua niemimaaltaan yhteenottojen myötä, sopivat ihmisten liittoutuma ja Savanna rauhan välilleen, ja ihmiset saivat alkaa rakentaa kaupunkiaan uudelleen ja nimesivät sen Arkiksi.

Arkissa on hallitusmuotona aristokratia eli kaupunkia johtaa alunperin valittu eliitti tai ylimystö, josta on ajan saatossa muodostunut hallitsevat suvut. Näitä sukuja on kolme, Gismaldia, Karga ja Dasmondo.

Ylimystön ympärille on kerääntynyt uusaristokraatteja, ystäviä ja tuttuja, joista on kehittynyt enemmän tai vähemmän vaikutusvaltaisia - poliitikkoja, temppelin väkeä, armeijan johtoa, lääkäreitä, maanomistajia, tehdasomistajia jne. Näiden nimet tunnetaan Arkissa ja osaksi myös muissa maanosissa maineestaan riippuen.

Ylimystölle vastaa armeija ja kaupunginvartijoiden osasto.

---

Vaatetus on varsin laajaa ja vaihtelevaa Arkissa. Ylimystö käyttää niin kultaa kuin hopeaa aksentteina vaatteissaan että meteoriitista tehdyt korut ovat suosittuja eliitin kesken. Tavalliset kansalaiset käyttävät vaatteita laidasta laitaan.

Ihmisten ja väenkansojen historia on ollut sotaisa ja verinen pitkältä ajalta - kumpikin osapuoli tietää, että maapallon nykyinen hallitseva laji on väkiläiset ja toisinaan tuntuu, että toinen osapuoli ei niele häviötään helpolla vieläkään. Mutta vaikka yleinen mielipide väkiläisistä ilmaistaan negatiivisessa valossa, mahtuu ihmiskunnan viimeisiin myös niitä, jotka mieluummin rakentavat yhdessä tietä kohti rauhaa.

Arkkia ei ole aina ympäröinyt kahdeksan metriä korkeat kivimuurit, joiden yläpuolella kulkee sähköllä viritetyt piikkilangat. Muurit on yritetty maalata valkeiksi tuomaan vähemmän uhkaavan ilmeen kaupungille, mutta jokaisen kaupunginosan portin yhteyteen rakennetut vahtitornit, laskusillat ja jykevät portit kertovat, että ihmiset ovat varautuneet uhkaan kaupungin ulkopuolelta. Vielä parikymmentä vuotta sitten väkiläiset eivät päässeet sisään ollenkaan kaupunkiin eikä ole mahdotonta, että portit sulkeutusivat uudelleen noilta.

Jokaisella kaupunginosan portilla, jotka ovat auki aamusta iltaan ja suljettuna öisin, jolloin sisään ja ulos kulkeminen tapahtuu pienemmistä ovista tai portin hitaamman puoleisen aukeamisen avulla, vartioi puolisen tusinaa Arkin armeijasta erikseen koulutettuja sotilaita, joilla on tummansiniset, meteoriitein koristellut haarniskat ja Arkin musta vaakuna selässään. Vartijat käyvät läpi jokaisen sisään kulkevan henkilökorttia vaativan, joka löytyy jokaiselta Arkin asukkaalta tai kysyvät muutoin millä asialla tulija on. Kärryjen ja karavaanien sisällöt tarkastetaan, ja toisinaan tehdään pistokokeita myös pienempiin matkatavaroihin. Alkoholi, ruoka ja arvometalli on tullattava ja eläimet on todettava terveiksi kulkutautien välttämiseksi. Yrittäjien, viljelijöiden ja työntekijöiden on näytettävä Arkkiin kohdistuva työntekolupansa. Pistokokein saatetaan myös tunnustella tulijat aseiden varalta, jotka on jätettävä portille säiliöön ja jotka saa takaisin lähtiessään.

Jos uusi tulija tulee porteille, tätä haastatellaan – nimi, ikä, asuinsija, kansa, koulutus, työpaikka, syy kaupunkiin tulemiseen jne. Tämä laitetaan kirjoittamaan sisääntulolomake, joka maksaa kaksi kultarahaa. Jos tulija on silminnähden väenkansalainen, tälle pidetään luento, miten kaupungissa tulee käyttäytyä ja kaikenlainen uhkaava ja hämäräperäinen käytös tietää välittömästi saattamista ulos kaupungista. Toisesta pienestä tahi yhdestä vakavasta rikkeestä väkiläinen pidätetään ja tästä otetaan valokuvat, jotka jaetaan jokaiselle portille.

Pääosin väkiläisten tulee kulkea kaupungissa meteoriitin vaikutuksen alaisena. Tämä saa ohuen rannekkeen, joka sisältää pienessä määrin meteoriittia. Ranneke tulee luonnollisesti palauttaa portilla vartijalle kaupungista poistuessa. Sen kadottaminen tietää 50 kultarahan sakkoa tai vuoden vankeutta.

Porteilla sijaitsevat meteoriittipatsaat ovat paikallaan tarkoituksena hidastaa sisään väkisin pyrkiviä väkiläisiä niiden aiheuttamalla pahoinvointia ja huimausta oikeassa hahmossaan olevalle väkiläiselle ja niin ikään osoittamassa kaupungin vaurautta ja ylpeyttä Luciferin silmän omistuksesta.

Aina silloin tällöin väkiläisiä livahtaa kaupunkiin katakombeista tai muurien raoista tai rannikkoa pitkin. Näiden läsnäolo ei ole toivottavaa ja niin tavallinen kansa kuin vartijat puuttuvat luvattomiin oleskelijoihin nopeasti nämä huomatessaan. Arkin kantaväestön reagointi oikeassa hahmossaan liikkuvaan väkiläiseen on sekoitus pelkoa ja inhoa, ymmärtämättömyydestä ja propagandasta syntynyttä epäluuloa ja vihaa, joten etenkin luvattomat oleskelijat saavat yleensä varsin ikävän vastaanoton.

Joulukuun lopussa vietetään seitsenpäiväistä Saturnaliaa, joka oli alun perin modernin maailman historiassa yksi osa joulun alkuperää. Saturnaliassa jaetaan lahjoja, vietetään yhdessä aikaa, pidetään hauskaa ja poltetaan kynttilöitä.