Kuiske

× Oikealta nimeltään Ela Nuskantytär, mutta on kutsuttu vasasta asti Kuiskeeksi.
× Lajiltaan peura.
× 19-vuotias, syntynyt kesäpäivänseisauksena.
× Hirvenväkeläinen. Toimii käsityöläisenä.



× Maine

”Lauma on yhtä vahva, kuin sen heikoin jäsen”, niin sanonta kuuluu menevän. On menty eteenpäin, mennään yhä edelleen ja heikkoudet eivät tee laumasta yhtään sen vähäarvoisempaa, ei huonompaa. Vahvaksi kasvetaan, vahvaksi tullaan, mutta olisikin se niin yksinkertaista. Ei ole olemassa yhtä oikeaa mielipidettä, vaan niitä on juuri niin monta kuin tokkaan kuuluvia.

Kyseessä ei ole ikä, ei huonot sattumukset, vaan rakenteiden sisällä oleva ongelma - se on ollut siellä jo. Siispä Kuiske tiedetään taudin heikentämänä vuonelona, joka ei pärjäisi itsekseen hetkeäkään ja se on totta. Ei pärjäisikään, mutta se ei ole kaikki mitä Kuiske on.



× Ulkonäkö

Olemukseltaan hentoinen ja hauras. Rungoltaan kauniisti piirtynyt, vaikkakaan ei omaa huomattavia naisellisuuteen viittaavia muotoja. Puutos toisinaan kaivertaa mieltä ja saa Kuiskeen pitämään kehoaan, itseään suurena pilkkasävyisenä vitsinä, jota maanpäällinen kantaa. Ehkä hän on sellainen. Julman maailman osoitus, ettei täydellisyys ole itsestäänselvyys.

Pituutta löytyy noin 175 cm. Harmaan tummanruskea karvapeite, joka mukailee valkohäntäpeuralle (odocoileus virginianus) ominaista väristystä vaalentuen valkoiseksi mahapuolelle sekä jalkojen sisäsivulle aina 30 senttiä hännän alaosaa mukaan lukien. Niskakarvat ovat pitkät ja hiusmaiset, jotka ovat väriltään tummanruskeat. Silmät ovat suurehkot ja väriltään täyteläisen ruskeat, jota kehystää mustat ripset.

Suosii vaatetuksessaan yksinkertaisuutta ja pehmeitä sävyjä, joissa on mukava olla. On näppärä käsistään ja muun muassa taitava letittämään, mutta harvemmin jaksaa nähdä vaivaa omien hiuksiensa suhteen - kädet väsyvät herkästi ylhäällä pidosta. Kantaen kuontalossaan ainoastaan sulkakoristeita ja helposti tehtäviä lettejä.

Kuiskeen ominaistuoksussa on selkeä sairauden vivahde. Hän kärsii erinäisistä oireista aaltomaisesti, kuten kiputilat, huimaus, näkökentän hämärtyminen, uupuneisuus, päänsärky, raajojen puutuminen/jäykkyystilat ja muut oudot tuntemukset. Aaltomaiseen oirehdintaan liittyy myös kausiluonteisuus. Eli puhutaan paremmista sekä toisinaan huonommista kausista, jolloin oireet vaikuttavat rajoittavasti liikunta- sekä toimintakykyyn.



× Luonne

Kai on selvää, että runo tässä kantaa mukanaan aina tietynlaista melankolisuutta, halusi tai ei. Ollessaan toisten avusta sekä huolesta riippuvainen, mutta on joutunut hyväksymään sen. Perusluonteeltaan kai helppo? Herttainen ainakin, joka onnistuu vetoamaan tunteisiin. Ei räisky tai nosta itseään, vaan pysyttelee mieluummin etäämmällä. Käyttäen enemmän korviaan, kuin suutaan.

Ja vaikka pohjimmiltaan on elämännälkäinen nuori vaadin, osaa maailmaa näyttäytyä pelottavana paikkana. Suuruudellaan ja vieraudellaan. Puhutaan herkästä yksilöstä, joka on vasta matkalla. Kolhut vahvistavat, mutta ei missään nimessä valmis, jolloin voitaisiin puhua itsevarmasta. Ei vielä. Monen asian ollessa hukassa ja ne odottavat vain löytymistä. Mutta tiedostaa ajan olevan katoavaa, joten heittäytyy tarvittaessa ajattelemattomuuteen ja antaa virran viedä. Hellemmin, joskus rajummin. Mikä ei välttämättä olisi aivan niin hyväksi, mutta ei myöskään jaksa olla pelkkä sivustakatselija koko lopun elämäänsä. Se olisi pahinta. Katsoa, kun muut jatkavat eteenpäin ja itse olet kuin puu, varsinaisen nimensä veroisesti. Elossa, mutta paikalleen juurtunut - olosuhteiden vanki.

Kuiske tiedostaa vahvoja realiteetteja itsestään ja omasta tulevaisuudestaan, joskin ne eivät ole välttämättä koko totuus. Tuntien itsensä aika ajoin ulkopuoliseksi, mutta ei suostu valitsemaan toivottomuutta, vaan valitsee tietoisesti ilon. Etsien päivittäin asian, jolle hymyillä. Sen ei tarvitse olla suuri tai mahtava. Se voi olla pieni ja suorastaan olematon. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla arvoton.

Hän ei ole arvoton.



× Menneisyys

Mitä menneisyyteen tulee siitä ei ole paljon kerrottavaa. Pohjolaan syntynyt ja Hirvenväessä aina ollut. Ei suinkaan aina sairauden heikentämä. Terve, iloinen, vaikkakin pieni vasa - sellainen hän oli. Muiden perässä kulkenut arkuudesta huolimatta ties minne.

Kuiskeen sairaus puhkesi, kun saavutti sukukypsyyden. Katala, se on oiva termi kuvaamaan sitä, sillä ei näyttänyt olemassaoloaan vähään aikaan. Sitten tuli ensioireet. Heikentynyt rasituksensieto. Askareet tuntuivat raskaammilta ja unet venyivät. Ollen päivien päätteeksi niin kuitti, ettei uskonut sitä todeksi ja sitä pidettiin jopa laiskuutena. Sitten kuukausien päästä alkoivat tasapainohäiriöt, huimauksen tunne. Vaikeus tehdä asioita samanaikaisesti ja, kun kiputilat ryhtyivät vaivaamaan tuli Kuiskeelle tokan parantajat, että shamaani tutuksi. Oireet saatiin kuriin ja elämä jatkui, kunnes ne palasivat. Käyden ilmi riittävällä toistolla, ettei sairautta kyetä poistamaan. Se olisi jatkuvasti läsnä, vaikka ei aina aktiivinen ja vain oireita kyetään lievittämään.

Asia täytyi hyväksyä, joten Kuiske ei ollut enää entisensä.

Tieto oli raskas. Nuorelle se näyttäytyi arvaamattomuutena. "Mitä tulevaisuudella on minulle edes tarjota?" kysyi kyynelten valuessa pitkin kasvoja. Kysyi Auringolta, kysyi itseltään, kysyi parantajalta, kysyi isältään. Siihen ei ollut suoraa vastausta. Ei nyt, ei milloinkaan. Ei halunnut. Ei hyväksynyt. Elämä olisi nyt tätä ja mikään ei sitä muuttaisi.

Mutta ajalla on tapana pehmentää ja laittaa nöyräksi lyhyessäkin ajassa. Ydinperhe ottaen tiedon kykenevällään tavallaan vastaan. Osa kieltäen, osa hyväksyen, mutta epävarmuuden keskeltä nousee myös he, jotka välittävät. Peruskallio. Jaksaessa aina auttaa, täysin pyyteettä, täysin ilman sääliä - nähden Kuiskeen juuri sellaisena, kun on. Keventäen painavaa taakkaa nuoren harteilta, jotka olisi ilman sitä painuneet kasaan. Hän olisi jäänyt sen kaiken alle, mutta ei jäänyt.

Ja tässä sitä ollaan.



× Muuta.

Sairaus on ottanut vaikutteita MS-taudista (RRMS), johon ei tiettävästi ole olemassa parantavaa hoitomuotoa.

Kuiskeen seksuaalinen suuntautuminen hakee muotoaan.

Toimii käsityöläisenä oireiden sallimissa rajoissa ja on erittäin tuttu näky hoivatalolla.

On erittäin kiinnostunut kirjallisuudesta; tarinoista ja runoista. Kirjoittaa sujuvasti, omaa kauniin käsialan ja haluaisi opiskella aihetta lisää.
Puhuu sujuvasti yleiskieltä äidinkielen lisäksi.