Lykenia

---

Lykenia tunnetaan parhaiten parantajan taidoistaan, erityisesti mustan mielen ja noituudestaan myös riimujen tekijänä. Hän mielellään jakaa tietouttaan yrteistä ja rohdoista, mutta pitää loitsut ominaan. Ne ovat nimittäin periytyneet äidiltä tyttärelle jo useamman sukupolven ajan.

Viimeiset vuodet Lykenia on alkanut haaveilla elämässään eteenpäin siirtymisestä ja alkanut etsiä uutta tai uusia kumppaneita. Hän on aktiivinen kaikissa tapahtumissa, mutta jos niihin liittyy mitenkään lapsia, Lykenia harvemmin osallistuu. Moni myös varoo puheissaan toisinaan pennuista mainintaa, sillä Lykeanian menetettyä poikansa Espenin on hän saattanut purskahtaa itkuun hieman yllättäen ja erityisesti lasten lähellä. Onneksi tämä on vähentynyt jo vuosissa huomattavasti, mutta aina toisinaan alakuloisuus hiipii suden olemukseen pojan syntymäpäivän ja kuolinpäivän lähellä. Osittain tästä johtuen Lykenia mieluummin ohjaa lapsipotilaat muille parantajille, sillä hän ei ole varma kestäisikö noiden menetystä.

---

Lykenia on siro susi. Hän on vuosien aikana saanut pyöreyttä oikeisiin kohtiin ja vähän muuallekin, mutta kantaa kaiken ylväästi. Hänen turkkinsa on tummanharmaa, lähes musta kaikkialta muualta paitsi kuonon vaaleampi valkea turkki ja pieni osa kaulaa ja rintaa, jotka ovat muutenkin aavistuksen harmahtavampia. Lykenian silmät ovat harmaat, taittuen oikeassa valossa siniseen. Lisäksi naisen vasen korva on kevyesti lurpallaan kun taas oikea on pystyssä.

Pidemmät niskavillansa Lykenia on muodostanut rastoiksi, joissa on erilaisia koristeita puuhelmistä lintujen sulkiin sekä aina yksi hopeakello. Vaatetukseltaan Lykenia on käytännönläheinen. Hänen pohjanaan on yleensä pellavainen yksinkertainen mekko, jonka päälle on helppoa kasata huiveja, villapaitoja tai toisia hameita sekä essuja. Lykenia ei yleensä pidä nahkaa yllään, sillä hänen vahvuutensa eivät ole taisteluissa sekä kokee sen helposti liian raskaaksi sekä hiostavaksi. Hänen sormissaan on aina erilaisia sormuksia ja muutamissa niistä on hänelle tärkeitä riimuja.

Pituus: 181cm

---

Lykenia ei pyri miellyttämään enää kaikkia tai pelkää puhua mieltään. Hänen kielensä terävyys onkin yllättänyt melko monet. Oli aika, kun hän oli aina valmis taipumaan muiden vuoksi ja kun se loppui vihdoin jotkut kutsuvat häntä selän takana ei niin mairittelevilla nimillä. Se ei naista enää hetkauta, sillä hän ei pyri kuitenkaan olemaan ilkeä. Hän vain nykyään tietää omat rajansa sekä halunsa, eikä anna kenenkään kävellä ylitseen. Suurimmalle osalle hän on ystävällinen ja kohtelias, mielellään auttaen kun siihen kykenee. Tosin noidallakin on huonoja päiviä ja hän saattaa ärähtää herkemmin, jonka vuoksi erityisesti lapset voivat pitää häntä toisinaan hieman pelottavana, sillä hän saattaa seistä kauempana ja vain tuijottaa noita ajatuksiinsa uponneena.

Ei ole mikään salaisuus, että Lykenia on usein kuunteleva korva, kun muilla on rankkaa. Voikin olla, että parantamis kutsu tulee, kun jonkun mieli on todella musta ja tarvitaan ulkopuolinen kuuntelija. Lykenia kutsuu sitä sielun parantamiseksi, vaikka ei osaa itse aina jakaa syvimpiä tuntojaan. Hän onkin usein tuumannut, että tehkää kuten sanon, älkää kuten minä tein. Jälkiviisaus kun on kaikkein opettavaisinta.

Lykenia on aina ollut enemmän pienissä ryhmissä viihtyvä. Hän vaalii rauhaa ja hiljaisuutta, jonka vuoksi hän myös asuu hieman syrjemmässä itsekseen. Hän ei vierasta seuraa, mutta on kieltämättä valikoiva. Kun siihen pieneen ryhmään pääsee, on Lyk hyvin lojaali ja uskollinen ystävä. Hän kuitenkin ottaa lauman tapahtumiin osaa, sillä kokee sen olevan tärkeää yhteisön kannalta, mutta isompien joukkojen jälkeen hän on väsynyt ja vaatii lepoa.

Muita kansoja ja väkiä kohtaan Lykenia on utelias ja osaa hitusen yleiskieltäkin.

---

Lykenia kasvoi äitinsä ja tuon kahden kumppanin hoivissa. Hänen äitinsä oli myös Vilk sekä parantaja ja murheiden kantaja, jolla ei ollut muita lapsia. Lykenian lapsuudessa hänen odotettiinkin auttavan emoaan, olevan kiltti pentu ja seuraavan tuon jalanjäljissä. Hän olikin kiltti nuori nainen, kunnes rakastui tulisesti vanhempaan hukkaan nimeltään Thakir. On tosin vaikeaa sanoa kumpi vei kumman, sillä romanssi oli tulinen heti alettuaan.

Lykenia seurasi Thakiria ja miellyttämisen hallussaan saattoi jopa hukata itsensä. Hän vain halusi rakkautensa kohteen olevan iloinen. On kuitenkin huono idea työntää itseään syrjään vuosia, sillä lopulta Lykenian sisällä alkoi kuplia. Suhteesta tuli riitaisampi. Kaikki kuitenkin muuttui kun Lykenia huomasi olevansa raskaana ja hän uskoi sen muuttavan kaiken paremmaksi. Raskaus olikin Lykeniasta ihanaa aikaa. Vauva arki oli kuitenkin kova paluu, mutta Lykenia rakasti perhettään, eikä hän epäillyt hetkeäkään, etteikö Thakirakin rakastanut heidän pentuaan Espeniä, joka näytti aivan isältään.

Eräänä päivänä, kun kolmikko oli metsässä keräämässä sieniä ja muita yrttejä vanhemmat kiinnittivät huomionsa hetkeksi pois. Sillä välin oli neljävuotias pienokainen ehti kulkea vilkkaana virtaavan joen äärelle jyrkälle penkalle ja tipahti hyiseen syksyiseen veteen. Lykenia ja Thakir havahtuivat siihen, että lapsi oli poissa ja he alkoivat etsiä vimmatusti. He eivät ehtineet pelastaa pentuaan, joka löytyi myöhemmin seuraavana aamuna.

Lykenia järkyttyi syvästi tapahtuneesta. Hän kulki pitkään kuin sumussa suruunsa kietoutuneena välittämättä mistään. Lopulta kun hän alkoi palaamaan ennalleen, hän alkoi myös haastamaan Thakiria. Oli helpompaa syyttää kumppania kaiken muun päälle. He riitelivät ja lopulta Lykenia sai tarpeekseen Thakirin tarpeesta kontrolloida. Ero oli todella riitaisa, mutta moni oli ennustanut sitä jo pitkään.

Lykenia muutti omaan pieneen mökkiinsä ja vietti ensimmäiset vuodet parannellen itseään ja sielunsa haavoja. Hän yhä vierailee poikansa haudalla viikottain ja tuo sinne kukkia sekä erilaisia pieniä esineitä. Hän epäili pitkään voisiko koskaan enää haluta lisää lapsia tai uutta kumppania, mutta kaipuu on alkanut hiljalleen hiipiä takaisin.

---

• Lykenialla on usein seuranaan korppi, jonka hän on hoitanut kuntoon sen loukkaannuttua. Korppi tuo hänelle erilaisia kiiltäviä esineitä ja Lykenia taas ruokkii sitä. Hän on nimennyt sen Munniniksi.

• Rakastaa lukemista ja omistaa melko laajan pienen kirjaston. Kirjoittaa myös itse runoja.

• Pelkää nykyään uida eikä halua mennä lähelle virtaavia vesiä