Kataja

Hirvenväessä Kataja tunnetaan vaatimena, joka ei mielellään päästä tuntemattomia lähelleen, mutta kun hänet on saanut puolelleen on uskollisuus taattua. Tosin se ei estä esittämättä eriäviä mielipiteitä. Hän on kuitenkin luotettu Kaartin jäsen, joka ottaa velvollisuutensa äärimmäisen vakavasti. Hän usein ottaa vastaan ne työvuorot, joista muut eivät niin välitä ja oli muutama vuosi sitten raja-alueiden vartijana, mutta palasi syväkotoon tehden aina toisinaan tuurauksia rajoilla.

Katajan merkittävin piirre on se, että hän on albiino. Turkki on sen vuoksi valkeaa ja silmien väri enemmän punertava. Hänen niskavillansa ovat pitkät ja usein siisisti letitetyt ja pään ympärille kiedottu kruunuksi. Kampaus on lähes poikkeuksetta sama päivästä toiseen.

Ruumiinrakenteeltaan Kataja on rakennettu nopeutta ajatellen. Hänellä on pitkät raajat ja vuosien jousiammunta on vahvistanut käsien sekä selän lihaksistoa enemmän kuin keskiverto väestöllä. Vaadin ottaa myös kunnon ylläpidon vakavasti ja harjoittaa päivittäin lihaksiaan. Geenit eivät kuitenkaan ole auttaneet kamalasti naisellisuuden puolella. Katajan rintamus on hyvin minimaalinen sekä lantion kaari on jäänyt myös vähän havaittavaksi.

Vaatetuksessaan Kataja suosii sitä, että hän sulautuu luontoon mahdollisimman hyvin. epäsymmetriaa tunikoissa sekä legginseissä ja vihreää sekä ruskean eri sävyjä. Hän ei ole myöskään pelännyt mudalla piilottaa valkeuttaan tai ohuilla kankailla, jotka peittävät pään ja jättävät vain silmät näkyviin. Kataja kutsuu näitä hunnuiksi ja harvoin liikkuu vartiossa ilman omaansa. Kun se ei ole kasvoilla se näyttää päähineeltä, jonka vaadin on sitonut päähänsä nahkaisella nyörillä.
Pituus: 179cm


Kun Katajaa kuvaillaan sanotaan tuota usein vakavaksi. Vaadin ei ole tunnettu hymystään vaan paremminkin sen puutteesta. Lisäksi punaiset silmät voivat tuijottaessaan olla erityisen pistävät ja saada syyllisyyttä tuntevat kiemurtelemaan nahoissaan. Kataja tekee melkein kaiken suurella omistautumisella sekä kurilla. Hän on kova pitämään yllä järjestystä ja nauttii tuntiessaan olonsa tärkeäksi.

Kun Katajan kovan kuoren taakse pääsee kurkistamaan voi todistaa, että vaikkei vaadin hymyile, on tuolla huumoriakin. Ehkä hieman kyynistä ja sarkasmiin taipuvaa mustaa huumoria, mutta huumoria. Kun joku muu hirnuu vatsaansa pidellen voi huomata pienen suupielen nykäyksen vaatimen kasvoilla. Hieman simaa nauttineena voi kuitenkin kuulla vaatimenkin nauravan ja muuttuvan hieman helpommin lähestyttäväksi. Lisäksi Kataja välittää muista paljon, mutta hän on huono ilmaisemaan sitä. Kaartilaiselle, jolla on rankkaa se tarkoittaa ehkä läimäisyä olkapäälle ja parhaan kahvipullan ojennusta. Tokan jäsenelle taas askareissa auttamista ja silmällä pitoa.
Katajalla oli nuorempana ongelmia agression kanssa. Nykyään hän harjoittaa meditaatiota ja tiukkaa liikunta rutiinia. Jos kuitenkin joku hänet suututtaa, voi olla varma, että Kataja ei sitä helpolla unohda. Toisaalta, jos Katajan on saanut ystäväkseen, on se taattu vuosiksi eteenpäin.



Kun sisarukset olivat neljän, ensimmäinen katastrofi iski. Eräänä helteisenä kesäpäivänä tuli pääsi valloilleen metsään ja saartoi mökkiä. Katajan emo menehtyi kun he yrittivät paeta, mutta isä sai napattua tyttäret ja juostua syväkotoon. Kun lapset selvisivät vain hengittämällä savua ja nokisina sekä hieman kärähtäneillä turkeilla, isä oli palanut juostessaan läpi tulen. Tuo menehtyi samana iltana. Kaksosilla ei ollut omaa sukua, mutta heidät adoptoitiin nopeasti. Heillä oli vain hämäriä muistikuvia vanhemmistaan, mutta yhä tänä päivänä Katajan on todistettu raivoavan avotulta käyttäville kuivin kausina.

Kaksoset kasvoivat adoptio vanhempiensa luona, jotka olivat kaksi vanhempaa hirvasta. Lumme tuntui siirtyvän eteenpäin nopeasti, iloisena vasana, joka loi ystäviä minne menikään. Valkea sisar taas kulki perässä hiljaisena varjona. Toinen isistä tuumasi, että tytöstä tulisi hyvä kaartilainen kun tuon vaisto suojella oli niin vahva. Lisäksi Katajalla oli vaikeuksia toisinaan hillitä temperamenttiaan, sillä hän hermostui helposti ja tuppasi mieluummin iskemään ennen kuin kysyi kysymyksiä. Liikunta auttoi ja Kataja joka ei osannut puhua tunteistaan sai purettua niitä huomattavasti turvallisemmin. Kun hän oppi ampumaan jousella, tuntui kuin kaikki hidastui ja vain nuolen kohteella oli väliä.

Kataja liittyi kaartiin heti kun se oli mahdollista. Hänen sisarensa taas oli löytänyt intohimon sisarensa parantelusta ja päätti opiskella sitä. He elivät otto vanhempiensa kanssa aina noiden luonnollisiin kuolemiin saakka. Urokset seurasivat kuitenkin toisiaan sydäntä särkevällä tahdilla muutaman kuukauden päästä toisistaan. Katajalla ei ole pahaa sanaa sanottavana otto isistään. Hän on todennut, että nuo eivät kestänyt ajatusta olla toisistaan erosta kauempaa.

Sisar valmistui parantajaksi ja Kataja teki itseään tunnetuksi hyvänä jousimiehenä. Hän ei pärjännyt ehkä isoja hirvaita vastaan lähitaistelussa, mutta etäällä hän oli kuolettavan tarkka sekä nopea juoksija välittämään viestejä. Tulevaisuus tuntui lupaavalta, kunnes Lumme sairastui flunssaan. Sen piti olla vain pieni nuha, mutta potilailleen uskollinen Lumme työnsi itseään. Lopulta lyyhistyi sydäntään pidellen kiivetessään syväkodon portaita. Eikä noussut enään.

Kun Lumme lyyhistyi harjoitus kentällä Kataja puristi sydäntään ja ryhtyi paniikissa pakottamaan tovereitaan etsimään siskoa, sillä hän tunsi olonsa… oudoksi. Kun Lumme löytyi Kataja murtui. Hän ei lähtenyt sisarensa viereltä ja hetken aikaa tokka pelkäsi, että toinen kaksonen seuraisi perässä. Lumme oli ollut Katajan elämässä aina ja hän ei aluksi osannut elää ilman. Hän uskoi itsekin kuolevansa. Mutta jostain syystä eräänä yönä hän näki unta Lumpeesta, joka potki häntä vihaisena. Seuraavana aamuna Kataja nousi, söi ensimmäisen kerran viikkoihin ja meni töihin. Hän oli heikko kuin vasa, muttei suostunut olemaan poissa.

Päästyään takaisin voimiinsa Kataja pyysi siirtoa rajavartiostoon. Hän ei kestänyt olla niin lähellä kaikkia muistoja. Hän nautti työstään kauempana sivistyksestä, mutta lopulta päätti palata, sillä eräs ärsyttävä sisko oli palannut uniin potkimaan häntä ja käski lopettaa erakoituminen. Palaaminen ei ollut helppoa, mutta Kataja rakastaa työtään ja tokkaansa, vaikka tuon kasvoilla harvoin on hymyä.