Anna

Maine
Anna on hiljainen hilleri, joka on tullut laakson asukkaille tutuiksi kauniista kukistaan sekä kirjonta taidoistaan. Keväästä syksyyn Anna kuopsuttaa onnessaan maata ja kasvattaa kasvisten lisäksi kukkia myyntiin, erityisesti neilikoita. Anna myy niitä aamuisin pienestä kojustaan. Annan asiakkaat tietävät, että nuori nainen ei puhu juurikaan, mutta kuuntelee kyllä mielellään muiden juttuja.

Ulkonäkö

Anna on hyvin siro ja hentoinen hilleri, jonka niskassa kasvavat pitkät karvat ovat usein leteillä tai muuten siististi aseteltu. Anna myös värjää toisinaan näiden pidempien suortuvien päitä punaisiksi erilaisilla kasviväreillä. Hänen silmänsä ovat sammaleen vihreät ja harvemmin hän katsoo muita mielellään silmiin. Hänen kasvoillaan on nenän päällä hauskoja valkeita laikkuja, joita hilleri nimittää pisamoikseen.

Annan vaatteet ovat aina melko värikkäitä ja niissä on kirjottuja yksityiskohtia. Useat niistä ovat käytettyjä, mutta nainen on kunnostanut ne itse somiksi. Suurimman osan ajasta Anna käyttää mekkoja ja ilmavampia asuja, mutta puutarhassaan hän saattaa toisinaan kulkea pussihousuissa ja ohuessa pellavapaidassa kesän kuumalla säällä.
Pituus: 153cm

Luonne
Huomaamaton ja hiljainen kuvaavat Annaa hyvin. Hän ei mielellään pidä itsestään isoa ääntä vaan on taustalla mielellään. Parrasvaloissa oleminen on hyvin epämiellyttävää hillerille. Anna puhuu melko vähän, sillä hän on tavattoman ujo ja saattaa änkyttää hermostuessaan. Ironista kylläkin, Anna rakastaa laulamista. Sitä ei kuitenkaan kovinkaan moni kuule hänen kasviensa ulkopuolella, sillä hän on melko epävarma kyvyistään eikä pidä ääntään kummoisena. Hän on myös suurimman osan ajasta melko vakavan näköinen. Anna myös välttää katsekontaktia, jos ei tunne oloaan mukavaksi ja hänen käpälissään on lähes aina jotain näprättävää.

Anna on melko suojelevainen rakkaitaan kohtaan. Hän on myös sinnikäs halutessaan jotain. Hän ei pelkää tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Hän on myös ylpeä saavutuksistaan ja ei suostu kutistamaan itseään enää. Hän on harjoitellut hiljalleen enemmän ja enemmän itserakkautta ja sitä, että voi odottaa muilta parempaa kohtelua kuin on vuosia ottanut vastaan. Tässä prosessissa Anna on kuitenkin vielä melko alussa.

Todella kova huutaminen ja agressiivinen käytös saavat Annan melkolailla pakokannalle. Hän kokee myös olonsa hyvin epämukavaksi, jos joku rikkoo sääntöjä. Hän haluaa vain päivän lopulta elää omaa hiljaista elämäänsä melko huomaamattomana ja luoda maailmassa pienen pesän, jossa hän voisi olla turvassa omien rakkaidensa seurassa.

Menneisyys
Anna syntyi kahdelle Hillerille, jotka olivat innoissaan ajatuksesta pojasta. He olivat vuosia kamppailleet lapsettomuuden kanssa ja adoptoineet jo pienen pojan nimeltään Minho. Vanhempien pettymykseksi Anna oli tyttö, pieni sekä heikko. Annan vanhemmat olivat päihteiden käyttäjiä ja isoveli Minho koetti suojella parhaansa mukaan pikkusiskoaan. Vanhemmat alkoivat kuitenkin Minhon kasvaessa käyttää Annaa tuon rankaisuihin.

Sisarukset kasvoivat läheisiksi. Lopulta he päättivät karata laaksoon, jossa veren vuodatus oli kiellettyä. Annan korviin se kuulosti melko maagiselta paikalta ja hän uskoi, että laaksossa olisi kaikki hyvin. Minho elätti heidät ja Anna ei todellisuudessa tiennyt kuinka. Kun Anna tuli täysi-ikäiseksi Minholla oli kiire saada tuo omaan asuntoon ja ottaa etäisyyttä hieman. Tietenkin se tuntui Annasta pahalta ja hän loukkaantui. Hän ei tiennyt, että veli kuitenkin suojeli häntä näin, sillä tuo oli elättänyt heitä laaksossa hieman kyseenalaisin keinoin, kun Anna oli opiskellut puutarhuriksi ja erityisesti kukkien kasvattajaksi.

Anna on rakentanut pientä ja hiljaista sekä sangen vaatimatonta elämäänsä laaksoon. Hän on onnellinen, sillä hänen kotonaan ei enää huudeta ja hän on alkanut löytää itseään hiljalleen.