Ambroise Mortier

Pikkutarkka ja laskelmoiva. Perfektionisti ja tiedonjanoinen.
Vaikka Ambroise vaikuttaa olevan tympeä ja tasapaksu, on hän oikeasti hyvin välittävä ja korkeamoraalinen, tavoitellen aina potilaidensa parasta.
Ambroise on turtunut elämän kauheuksiin, joten hän hymyilee harvoin aidosti ja silloinkin hyvästä syystä. Sarkasmi, kyynisyys ja karkea kielenkäyttö ovat osa kokopäiväistä puheenpartta, kuin myös tekoteatraalinen suhtautuminen kaikkeen, mikä rottaa ei miellytä.
Ambroisea ei kiinnosta muiden mielipiteet ja on tottunut saamaansa huonoon palautteeseen ja kiittämättömyyteen. Ambroisella vaikuttaa olevan vähäinen määrä ilon aiheita elämässään, mutta tietää tehtävänsä täällä olevan tärkeä.

✥✥ Kokokuva ➤➤➤
✥✥ Kokokuva ilman vaatteita (arvet uupuu) ➤➤➤
✥✥ Selän ja niskan kuvio ➤➤➤

Hädin tuskin 120cm mittaan yltävä rottakoiras on lajilleen tyypillisen pitkälinjainen, kapea ja sliikki. Ambroisen turkki on valkoinen punertavilla merkeillä. Rotan kihartuva otsatukka on pohjaväriltään punertava, jossa on hieman oranssia ja valkoista. Punertava väri kulkee rotan niskaa myöten ja sitä esiintyy viiruna myös koiraan selässä ja silmien ympärillä laikkuina.

Ambroisen kirsu on vaaleanpunainen. Silmät haalean pähkinänruskeat. Raajat ja häntä ovat jyrsijälle tyypillisen vaaleanpunaiset ja häntä on suomuinen ja miltei yhtä pitkä kuin rotta itse. Rotalla on näppärät ja pitkät sormet ja varpaat, jotka päättyvät teräviin kynsiin.
Rotan kehossa on useampia pieniä ja suuria arpia, joista näkyvin on vasemman korvan puuttuva pala.

Ambroise käyttää vaatetuksenaan kaikkea käytännöläheistä. Vapaa-ajan rentojen tunikoiden ja haaremihousujen lisäksi rotta käyttää tohtorin asuaan, johon kuuluu valkoisen lääkäritakin lisäksi musta nahkaliivi ja pitkät mustat hansikkaat.
Lääkintätöissään rotalla on myös lähes aina mukanaan varustevyö, jossa on taskuja enemmän kuin pystyy laskea.
Mustan liivin kauluksessa on kultainen kuoriaismedaljonki.

Ei toivottu niin monen muun sisaruksensa kanssa. Hän oli heistä vanhin, joten hänen nimensä oli A, siinä missä muut sisarukset kulkivat nimillä B:stä J:n. J ei selvinnyt edes ensimmäisestä tunnista. I, H ja G lähtivät pikkusiskonsa matkaan ensimmäisten viiden päivän aikana ja kun C ei enää seuraavana aamuna herännyt, oli jo emo luovuttanut jälkikasvunsa suhteen.
Kun jäljellä oli enää A, F ja B, ei emo ollut enää maisemissa. Oli kolmen onni, että heidät löysi rakastavampi ja hurmaavampi nisäkäs, joka ei halunnut hampaistaan huolimatta rotanpoikasia syödä. Yrityksistä huolimatta B ei selvinnyt. Huoltaja oli lääkäri. Hän osasi tehtävänsä ja hoivasi jäljellä olevat poikaset kuntoon. Jäi vain kaksi, joista F kuoli vaikeaan keuhkokuumeeseen kolmantenatoista vuotenaan. Huoltaja oli murtunut, hänen olisi pitänyt auttaa. Huonon onnen numero, niin sanotaan.
Oli huoltajan huoli, ettei jäljelle jäänyt yhtäkään. Mutta jäikin A. Ja hän oli jäänyt pysyäkseen. Ja koska A osoitti kiinnostusta huoltajansa työhön, opetti huoltaja tälle kaiken mitä osasi.

Hän sai nimen Ambroise. Viidennentoista vuoden koitettua hän sai omakseen myös huoltajansa nimen Mortier tämän kuolinvuoteella. Ambroise lupasi kantaa sitä ylpeänä samoin kuin huoltajansa perintöä lääkärinä. Hän peri kaikki huoltajansa varusteet ja opit kirjoineen. Mutta Ambroise oli eksyksissä ja yksin ensimmäistä kertaa elämässään. Rotat olivat laumaeläimiä ja hän kaipasi ympärilleen sosiaalisuutta. Hän löysi Araneaen. Hänellä oli jälleen lauma ja vanhan minänsä muistoa vaalien ja sen piilottaakseen hänestä tuli Sawbones.

Araneaessa Sawbones oppi paljon. Palkkasotureissa sattui ja tapahtui, haavoja joutui hoitamaan isompia ja pienempiä. Sawbones oppi amputoimaan käytännössä, oppi tekemään vaikeita operaatioita yritys ja erehdys taktiikalla. Hän oli pieni ja kykeni pikkutarkkoihinkin operaatioihin, jopa sellaisiin, mihin suurikäpälinen huoltajansakaan ei kyennyt. Onnistumisprosentista kasvoi päivä päivältä suurempi, Sawbonesista lahjakkaampi.

Vuodet vierivät ja Sawbones turtui. Hän kaipasi Mortieria.
25'n vuoden iässä käänne tapahtui ja Sawbonesia ei enää ollut. Araneae jäi taakse ja Ambroise Mortier oli tullut jäädäkseen. Rotta muutti takaisin kotiin ja perusti klinikan, ottaen sille nimen Memoriam, huoltajansa ja sisarustensa muistoa kunnioittaen. Klinikka on ollut toiminnassa siitä lähtien kaikille sitä tarvitseville.