Mimir

Mimir, “Mir”
Piski, Rakki, Rotta, Roska

Mimir on auringonpaiste tunkiolla. Sitkeä, mutta makea hubbabubbapurkka hampaankolossa. Se on syntynyt alempaakin alemmas, huoralle bordelliin ja päässyt juoksupojasta isonpojan töihin liian aikaisin, mutta silti sen elämänkatsomus on täynnä ystävällisyyttä, uteliaisuutta, toiveita ja optimistisuutta. Mikä on tietenkin aivan järjetöntä kaiken Mimirin kokeman jälkeen, joten muutamat ovat varmoja että isäntä tai pari on lyönyt hukkaparkaa liian kovaa ja liian monta kertaa päänuppiin. Yhtäkkiset naurunpurskahdukset sopimattomina hetkinä lisäävät tunnetta, että osa aivosoluista on tippunut matkan varrella.

Mir on avoin, turhankin puhelias ja tungetteleva toisinaan, mutta omaa täydelliset orjan käytöstavat kun niitä tarvitaan. Tuon suurin rakkaus kohdistuu kuitenkin eläimiin, aina suurista hevosista pienimpään kärpäseen ja Mimir tuskin itse tuskin haaveilisi sellaisen satuttamisesta. Kyllä hän lihaa syö - oikeastaan mitä vain, koska nälkiintyminen on ikävä tunne.

Mimir ei ole kuin 165 cm pitkä, mutta tuntuu silti venyneeltä ja jäntevältä kuin ajokoira konsanaan. Se on luiseva ja hoikka, mutta muistuttaa toisinaan enemmän notkeaa apinaa tai oravaa liikkeissään, osaten kiivetä sinne minne muut vai haaveilevat ylettävänsä. Piski viihtyy myös nelinraajoin ja liikuskelee löntystellen tai hiiviskellen, itsekseen puhellen tai keksien teemalauluja tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Ensimmäinen tuntuu olevan koostettu kahdesta, ellei kolmesta eri palapelin paloista. Hän ei ole varsinaisesti ruma, mutta jättää pidemmäksi aikaa miettimään mitä tuli nähtyä. Valtavan suuret, repaleiset korvat eivät oikein jaksa nousta pystyyn vaan valuvat miten sattuvat. Pää on siro, jos elämä olisi ollut hyvää, mustat kasvot varmasti sievät kuin mustarastas kesäpäivänä. Nyt ne ovat lähinnä kestoväsyneet, irvistelevät, monesti likaiset ja pieni otsatupsu sojottaa kuin sähköiskun saaneena. Vaalean hopeisten silmien tuijotus lävistää solutasolla jumiutuessaann johonkuhun.

Ennen kermanvaaleaa rimpulaista kehoa koristaa kaulaa luonnollisesti jykevä orjanpanta. Hermostuneena Mimir näpertää sitä. Musta häntä on pitkä ja lyhytkarvainen. Vuosien varrella isäntä “2” on murtanut orjaltaan kolme neljästä kulmahampaasta. Se ei estä pikku piskiä hymyilemästä koko rosoisen purukalustonsa edestä ja ainokainen kulmahammas törröttääkin söpösti suun ulkopuolella.

Bordellilapsi. Nähnyt, kuullut, kokenut liikaa. Neljäs isäntä menossa, emo kutsui ennen ennenaikaista kuolemaansa sateenkaaren siunaamaksi metsänhengeksi ja muu väki epäonnen jäniksenkäpäläksi, joka kiroaa isäntänsä kuolemaan. Ensimmäinen tukehtui lihanpalaan, toisen raateli oikea karhu, kolmas meni flunssaan. Neljäs isäntä otti mukaan Arkin valtaukseen, joka mikä saattaisi mennä pieleen?

Mimir on kaiken tuon jälkeen aivan hemmetin taikauskoinen ja pelkää joutuvansa lihoiksi enemmin kuin myöhemmin.