Jules

Jules on aikuinen(~25-30), miespuolinen aasiväkiläinen, joka on elänyt elämänsä Alttarilla katulapsena ja sittemmin orjana herättämättä juuri sen enempää huomiota, positiivista saati negatiivista.



Jules ei ole kovinkaan ilmeikäs, ja ulkoapäin on vaikea sanoa mitä hänen päässään liikkuu. Yleensä hiljainen ja apaattinen, mutta tämä on luultavasti kokemuksesta opittu keino itsensä suojelemiseksi. Jules ei ole uhmakas tai riidanhaluinen, mutta on saanut turpaansa useamman kerran "huonon ilmeen" takia.

Luonteen päästessä esiin aasi on rankasti kyynistynyt ja sarkastinen, mutta ei tietoisesti pyri työntämään muita pois luotaan. Ei hempeile eikä ole muutenkaan kovin mukava ulosannissaan, mutta arvostaa kuitenkin niitä harvoja jotka kohtelevat häntä hyvin, ja näyttää kiintymyksensä muilla tavoilla.



Jules on noin 2 metriä pitkä, vankka ja lihaksikas aasiväkiläinen. Kehoa peittävä tuuhea, lyhyt karva on pähkinänruskea vaalein merkein, ja päässä ja niskassa pitkäksi kasvamaan päässeet jouhet ovat tummanruskeat muutamalla vaalealla raidalla. Haaleansinisissä silmissä on melkein aina kyllästynyt, väsynyt katse, ja ulkoinen olemus on muutenkin jäyhä ja apaattinen. Jules ei ole ryhdikäs vaan paremminkin käpertyy itseensä saaden itsensä näyttämään pienemmältä, ja vaikka ei ole varsinaisesti kömpelö, hänen liikkeensä eivät ole millään tavalla elegantteja saati ketteriä. Ääni on monotoninen mutta pehmeä.

Alttarin A-kirjain on polttomerkitty hänen vasemman lonkkansa kohdille - merkintä tapahtui hänen ollessaan niin nuori, ettei hän muista tehtiinkö se tomujen perinteitä pilkaten vai kunnioittaen.



Jules ei muista elämää ennen Alttaria, eikä oikeastaan tiedä onko sellaista hänellä koskaan ollutkaan. Ei tuntenut vanhempiaan, ja lapsuutensa vietti kirmaten ja piileskellen pimeillä, nuhjuisilla kujilla muiden katulasten kanssa. Noin teini-ikäisenä joutui hankaluuksiin joista ajautui sittemmin orjatöihin, ja osoittautuikin oikein sopivaksi raskaan työn raatamiseen.

Julesilla on ollut muutamia eri omistajia, jotka ovat kohdelleet häntä vaihtelevasti. Aasi itse on tyytynyt osaansa, mikä se milloinkin on ollutkaan, eikä ole aiheuttanut hankaluuksia.

Viimeisin omistaja kuoli Arkin valloittamisen yhteydessä.