Väenkansat ja ihmiset

Hirvenväki on maan vanhimpia että suurimpia yhteisöjä, lukumäärältään yli 5000 päätä asuen Pohjolassa. Siinä missä osa kansoista on korjannut tai rakentanut suuria kaupunkeja ja eliittikulttuuria, on patriarkaalinen Hirvenväki pysytellyt uskollisena historialleen ja suhteellisen vaatimattomille elämäntavoille. He pitävät luontoa ja jumalolentoja suuressa arvossa, hengellisyys ja yhteisöllisyys ovat Väen kulmakiviä.

Hirvet eivät suinkaan kuitenkaan ole heikkoja ja tietämättömiä metsänasukkeja, vaikka pitäytyvätkin muita kansoja enemmän itsekseen. Näillä on tiedettävästi maan suurin armeija ja ovat varsin onnistuneesti vuosisatojen varrella niin puolustamaan kotiaan kuin valtaamaan uusia alueita.

Hirvenväki nimensä mukaisesti koostuu hirvieläimistä, ja alkuperälleen tunnollisesti he ovat verrattain rauhasta ja idyllisyydestä nauttivaa kansaa, joilla on verkkainen ja seesteinen tyyli elää. Johtajissa arvostetaan voimaa, jämäkkyyttä ja ylpeyttä, ja vasat kasvatetaan pienestä pitäen kunnioittamaan vanhempia ja muita auktoriteettejä.

Kuningas Syvännettä pidetään ensimmäisenä Hirvenväen johtajana, joka aloitti Auringon kiertoon pohjautuvan elämän. Syvänne perheineen rakensi Syväkodon kuivuneen vesiputouksen ylle - kerrotaan, että hänellä oli kahdeksantoista lasta, yksitoista poikaa ja seitsemän tytärtä. Yhä tänäkin päivänä suuret perheet ovat arvossa ja polyamorisia suhteita pidetään normeina.

Niin rauhaa rakastavina kuin Hirvenväkeä pidetäänkin, nuo eivät pakene uhkaa ja harvat kuninkaat ovat suostuneet reiluihin kompromisseihin mitä on tullut sotiin.

Vielä hieman yli 200 vuotta sitten Pohjolan pohjoisinta aluetta asutti karhuväki Ajattomat ja alue tunnettiin nimellä Äärireuna. Tuon ajan kuningatar Tarnik kaikista varoituksista huolimatta yritti vallata osan Pohjolaa itselleen ja ajaa Hirvenväen etelään. Surmaten silloisen Hirvien kuningas Kipinän ainoan pojan, sinetöi Tarnik Ajattomien kohtalon lähes sukupuuton partaalle, sillä Kipinän viha ja kostonhimo eivät päättyneet tuon armeijan tuhoon. Ajattomat ajettiin pois Äärireunasta kuoleman uhalla ja kaupunki Otsonkruunut jouduttiin hylkäämään muutaman vuoden kestäneen piirityksen jälkeen.

Niin ikään kuningas Yömusta 150 vuotta sitten vihasi naapurimaan Pedoista Ensimmäisiä koko sielullaan ja sydämellään, ja pienet kipinät lopulta roihahtivat sodaksi, joka ajoi useampia kansoja taistelemaan keskenään. Vasta 122 vuotta sitten kansat allekirjoittivat uuden rauhansopimuksen, mutta kaikki eivät unohtaneet, mitä sodat ovat jättäneet jälkeensä.

Korpinmustien joukko

Hieman yli 20 vuotta sitten Hirvenväestä eriytyi pieni, radikaalimpi joukko tyytymättömänä diplomaattisempaan suuntaan, mihin Väki oli ajautumassa ja kuningas Kolhon haluttomuudesta sulkea Pohjolan rajat muilta kansoilta. Tämä joukko nimesi itsensä Korpinmustiksi ja asutti pitkään rakentamaansa kylää Kahan vuoristossa ennen kuin ajautuivat keskenään erimielisyyksiin ja lopulta kahakkaan, jossa muun muassa entinen johtaja sai surmansa.

Patriarkaalista Hirvenväkeä on johtanut aikojen alusta lähtien miespuolinen johtaja, jota kutsutaan valtahirvaaksi tai kuninkaaksi. Valtahirvas ollaan valittu vuosittaisen Kuohahduksen yhteydessä kaksinkamppailuin, vanhimmat valtakaudet kestäen peräti viitisenkymmentä vuotta kun heikompi kuningas on saattanut kaatua jo muutamassa vuodessa. Valtahirvaan ei riitä olla vain fyysisesti voimakas vaan tämän tulee saada väkensä eli tokkansa tuki puolelleen, jotta nämä voivat kannatella toisiaan. Valtahirvas luottaa niin Vanhimpien kuin Kaartin kapteenin että shamaaninsa sanaan neuvoa hakiessaan, mutta hänen sanansa painaa eniten päätösten teossa.

Hirvenväen nykyinen johtaja on Kielo.

Hirvenväen sotilaallisia voimia kutsutaan kaartiksi ja näitä johtaa kapteeni, jota kutsutaan Väessä Piikiksi. Piikki voi valita itselleen alikapteenin oikeaksi kädekseen. Molemmat ovat arvoasteikossa valtahirvaan alapuolella, mutta voivat tehdä tokan hyväksi itsenäisiä päätöksiä sotatilassa.

Hirvenväen nykyinen piikki on Kaamos.

Vanhimpien neuvosto koostuu 70 vuotta täyttäneistä tokan jäsenistä, joiden kokemusta ja tietotaitoa pidetään tavanomaisesti arvossaan. Heistä myös huolehditaan koko tokan voimin, vaikka Vanhimmalla olisi muu perhe käynyt vähiin.

Viimeisimmän sodan jäljiltä kansat ovat alkaneet käyttää suurlähettiläitä edustamaan kansaansa vieraaseen maanosaan asuttuen. Nämä lähettiläät osallistuvat kokouksiin ja neuvonpitoihin ja toimivat pääasiallisena siltana väkien välillä. Hirvenväellä on suurlähettiläät toistaiseksi Syrjässä, Paahteessa, Savannassa ja Kimalteessa. Heitä koskee koskemattomuus ja suurlähettilään vahingoittamista tai estämistä työssään pidetään sotarikoksena.

Shamaani on Hirvenväen hengellinen johtaja, joka tulkitsee jumalten ja luontoäidin tahtoa, muistaa menneisyyden ja näkee tulevaan. Shamaanit ovat kulttuurillisesti hyvin oppineita ja ovat opiskelleet myös muiden kansojen tapoja. Shamaaneita voi olla vain yksi kerralla, mutta tällä voi olla useampi oppilas.

Parantaja on nimensä mukaisesti Hirvenväessä loukkaantuneiden ja sairauden parantamisessa vastuussa oleva jäsen. Väessä on parantajia on useampia ja heidän työskentelystään huolehtii yleensä vanhin ja kokenein yliparantaja.

Hirvenväki on tullut tunnetuksi kauniista ja koristeellisista vaatteistaan, sekä taidoistaan tehdä niitä. Luonnonkuituja, turkiksia sekä nahkaa hyödyntäen, on vaatetus pääosin värimaailmaltaan sinisen, vihreän ja ruskean sävyissä, miehillä yleensä tummempia ja murretumpia värejä, ja naisilla taas vaaleampia ja kirkkaampia, mutta varsinaisia sääntöjä pukeutumiselle ei ole. Ainoastaan seremonialliset vaatteet sekä talvihaarniskat ovat täysin vaaleita tai valkoisia. Huput, kerrokset ja löysät helmat toistuvat monen vaatetuksessa, samoin symbolit ja koristeet Auringosta, kasveista tai sarvista. Sarvista, jalokivistä, luista, sulista ja muista luonnonmateriaaleista käytettyjä koruja ja käsitöitä esiintyy. Tunikat, kaavut, viitat ja hameet ovat yleisiä vaatekappaleita.

Hirvenväkeen on pesiytynyt lappisanastoa, joita saa vapaasti käyttää peleissään. Muutamia eniten käytettyjä esimerkkejä ovat
valtahirvas = tokan johtava hirvas
urakka = nuori hirvas
vuonelo = nuori vaadin
vuorso = aikuinen hirvi
kunteus = keski-ikäinen hirvi
maakkana = vanha hirvi
nimiloppu = +70-vuotias hirvi

härkä = kuohittu hirvas, käytetään pilkkanimenä
runo = vaadin, joka ei ole saanut vielä lapsia
kisura = fyysisesti heikko tai sairauden uuvuttava hirvi
nulppo = sarveton hirvas

valkko = valkoturkkinen hirvi
suivakko = vaaleaturkkinen hirvi
musikki, korpinmusta = mustaturkkinen hirvi
rooki = vaaleanlaikukas hirvi

Hirvenväessä esiintyviä ilmaisuja

"Ikitokka pitää hänestä huolta" sanotaan, kun joku on menehtynyt. Ikitokkana pidetään tuhansia ja tuhansia tähtiä taivaalla, jonne kuolleet Hirväenjäsenet palaavat jatkamaan olemassaoloaan.
"Olkoon Taivasnummi hänelle vihreä", sanotaan myös kuolleista, Taivasnummella tarkoittaen tuonpuolesta.
"Lämmittäköön Aurinko tietäsi", "Valaiskoon Aurinko polkuasi", sanotaan Hirvenväen jäsenten erotessa toisistaan väliaikaisesti tai pysyvästi.
"Auringon pimeäpuoli nielköön sinut", on Hirvenväen keskuudessa lausuttu kirous.
"Kautta Syvänteen!" "Hukka sinut periköön!" Ilmauksia, joka lausutaan esimerksiksi tunnekuohussa. Kuningas Syvännettä pidetään Hirvenväen ensimmäisenä kuninkaana.

Kuohahdus

Kuohahdus alkaa syys-lokakuussa, kun hirvaiden veressä alkaa nousta testosteronia. Tämä näkyy yleensä etenkin nuorissa hirvaissa kasvavana kilpailuviettinä, itsevarmuutena, rohkeutena ja ikävimmissä tapauksissa äkkipikaisuutena tai ärtymyksenä, jota vanhemmat auttavat kyllä hallitsemaan. Vaatimissa Kuohahdus ei vaikuta yhtä näkyvästi, mutta Vanhimpien perimätietojen mukaan hedelmällisyys kohoaa. Kussakin sukupuolessa voi huomata myös lisääntyneen halun läheisyyteen.

Kuohahdus päättyy perinteen mukaan kamppailuihin loka-marraskuussa, jossa vanha johtaja taistelee haastajiaan vastaan. Sitä ympäröivät useat ottelut, jossa kukin halukas voi ottaa mittaa toisistaan. Vielä viime vuonna kyseessä oli puhtaasti kaksinkamppailuun perustuva mittelö, nyt johtaja valitaan erilaisin haastein. Mikäli vanha johtaja voittaa haastajansa, saa tuo pitää tittelinsä ja johtaa taas seuraavaan syksyyn asti. Nykypäivänä haastajia tulee yleensä muutamia kymmenen vuoden aikana.

Rykimä-aika itsessään päättyy joulu-tammikuussa, kun hirvaiden testosteroni laskee. Toisin kuin oikeat eläinvastikkeensa, väkiläiset eivät pudota sarviaan vaan ne kasvavat ilman verinahan pehmeää suojaa lähes läpielämän. Väen hirven sarvet alkavat kasvamaan murrosiässä (10-15 vuotta) ja kasvu hidastuu keski-iän jälkeen ja loppuu noin 60-70 -vuotiaana.

Hirvenväkiläisen raskaus kestää 7,5-8 kuukautta.

Talvenrauha

Talvella eli syvänlumen aikaan hirvaat ovat rauhallisimmillaan ja Syväkodassa elo on yleensä hiljaista ja seesteistä. Kuohahduksen jälkeen keskitytään keräämään voimia, lepäämään, meditoimaan ja viettämään aikaa perheen parissa. Kaksinotteluiden aikaansaamat kolhut parannellaan ystävien ja Väenjäsenten kesken, syvennetään suhteita ja annetaan arjen kulua omalla painollaan. Yhteiset ruokailut, askareet ja kodan korjailut kuuluvat talveen. Talvenrauhassa solmitaan usein uusia liittojuhlia ja ilmoitetaan perheenlisäyksestä. Shamaanien ja parantajien oppilaat muuttavat hetkeksi kaupunkeihin opiskelemaan uusia tapoja ja lääketiedettä.

Kevätrieha ja Verikuu

Kalpea talviaurinko vaihtuu vuoden edetessä lämpimämpään ja syvälumi alkaa sulamaan. Kunhan lumen ja jään alta alkaa paljastua sulaa maata ja puiden oksien jäiset tikarit alkavat haihtumaan, on Väen aika virkistyä. Lisääntyvä valo herättää tarpeen liikkua enemmän ja tähän tarvitaan lisää energiaa, joka Verikuuksi kutsutun juhlan muodossa tarkoittaa, että tämä on ainoa aika, kun Hirvenväki metsästää muita eläimiä ruuakseen. Lihasta haetaan paitsi proteiinia, rasvaa, rautaa ja muita tärkeitä hivenaineita, myös kuolleiden eläinten luita ja nahkoja otetaan käyttöön. Tosieläimiä, mitä metsästetään, ovat tavanomaisesti villisika, villivuohi, ohutsarvilammas, biisoni ja villihevoset, pienriistasta metsäkanalinnut, piisami, jänikset sekä voidaan myös kalastaa. Hirvieläinten metsästystä vältetään, koska siihen voi liittyä monenlaisia tunnesiteitä, mutta se ei ole myöskään kiellettyä. Verikuu päättyy maalis-huhtikuussa yhteiseen isoon ateriaan, jonka ensimmäinen suupala on raaka liha, jonka jälkeen voi siirtyä aterioimaan haluamallaan tavalla.

Elonaika ja Yöaurinko

Kesällä vietetään paljon aikaa luonnossa keräillen ja vaeltaen. Kesällä pyhitetään myös paljon aikaa jumalille, etenkin Auringolle ja keskikesällä vietetään Yöauringon juhlaa, johon liittyy kokon polttamista sekä uusien että vanhojen liittojen vahvistamista erilaisin juhlin ja seremonioin.

Nimen antamisen päivä

Jokainen tokan jäsen tulee olla silloisen valtahirvaan hyväksymä. Vasojen kohdalla tämä tarkoittaa, että kun vanhempi/huoltaja tai vanhemmat/huoltajat ovat päättäneet vasan nimen, kerääntyy näiden läheiset ja ystävät Äkkisydämen pihalle Ikiliekin eteen, josta nostetaan tulta lahjaksi saadulla “nimipuulla”, jonka valtahirvas puhaltaa sammuksiin ja kerää sormiinsa nokea piirtääkseen auringon symbolin vasan otsalle. Kerääntyneet lausuvat yhteen ääneen uuden tokan jäsenen nimen. Vanhemmat/huoltajat voivat antaa myös valtahirvaalle luvan nimetä vasansa.

Myös vanhemmat nuoret että aikuiset kokevat Nimen antamisen päivän, jolloin nämä hyväksytään lopullisesti tokkaan. Yleensä ulkopuolelta tulleet ehtivät olla puolesta vuodesta vuoteen “nimettöminä”, ennen kuin valtahirvas nimeää nuo muiden kuullen.

Inspiraatio

Unohdettuihin väenkansoihin putoavat ne, joiden asuinalueet tai maanosat ovat jääneet suurempien kansojen vallattavaksi tai syrjäytetyksi. Joidenkin Unohdettujen kaupungit ovat huvenneet kyliksi tai peräti raunioiksi, ja jäljelle jääneet kansalaiset ovat hajaantuneet ympäri maata asumaan.



Näädänväki tunnetaan nimellä Säkkärät ja he asuttivat Syrjän eteläpäädyn kaakkoisrannikkoa, maanosan nimi ollen Sokkelo ja pääkaupungin nimi Stormrenda. Pedoista ensimmäiset valtasivat Sokkelon viimeisen Kansojen Sodan aikana ja se on nykyään osa Syrjää, mutta Stormrenda on yhä olemassa hiljentyneenä kalastajakylänä entisellä paikallaan ja sitä asuttaa noin ~400 Säkkärää.

Säkkärät olivat rohkeaa, ovelaa ja kovaäänistä kansaa, joka pisti suuremmille kampoihin monta sataa vuotta, mutta pienentynyt väkimäärä koitui noiden kohtaloksi. Säkkäriä asuu niin kotikylässään kuin ympäri maata, ja niihin on alkanut leimaantua varkaan ja huijarin maine.

Säkkäriä ovat muun muassa ahmat, saukot, mäyrät, hillerit ja kärpät.

Säkkärien viimeisin kuningassuku Darling on oletettu kuolleen kadonneen prinssi Hazielin myötä.

Karhunväki tunnetaan nimellä Ajattomat ja he asuttivat Pohjolan pohjoispäätyä, maanosan nimi ollen Äärireuna ja pääkaupungin nimi Otsonkruunut, joka on nykyisin raunioina ja pyhä vaelluskohde jäljelle jääneille ajattomille. Hirvenväki valtasi Äärireunan osaksi Pohjolaa jo yli 200 vuotta sitten. Sota tunnettiin nimellä "Taistelu Kruunusta".

Ajattomat olivat ylpeänä ja väkivaltaisena tunnettu kansa, joka soti vuosisatojen ajan niin muita kuin omia kansalaisia vastaan, kuninkaita ja kuningattaria mennen ja tullen useampia, ja monet tulivat tunnetuksi kannibalistisista tavoistaan.

Ajattomia ovat muun muassa harmaakarhut, ruskeakarhut, jääkarhut ja isopandat.

Hyeenanväki tunnetaan nimellä Klaani ja he asuttivat Heijastus -nimistä maanosaa, ennen kuin Vanhat valtasivat sen osaksi Savannaa viimeisen Kansojen Sodan aikana. Klaanilla on yleisesti melko huono maine ja heistä liikkuu kaikenlaisia huhuja kannibalismista voodoon käyttöön.

Hyeenat on voimakas, väkevä ja hyvin hierarkkinen kansa, jota johtaa aina Kuningattareksi kutsuttu naaras, joka pentuja saatuaan saa arvonimen Äiti. Äiti kutsuu muita naaraita tyttäriksi tai siskoiksi. Kuningattaret ovat fyysisesti yleensä niin vahvempia kuin suurempia kuin urokset, joita kutsutaan klaanien sisällä narreiksi. Pyöreä, muhkea kehon muoto on osoitus hedelmällisyydestä, joka puolestaan on suuressa arvossa kansan kesken. Palvelijoina, lasten tuottajina, työläisinä ja määrän nostajina pidetyt urokset ovat yleensä hoikempia ja lyhyempiä, muiden kansojen mielestä ehkä jopa kauniimpia ja viehättävämpiä. Klaanin sisällä narrien oletetaan olevan nöyriä ja alistuvia, sillä kaikki naaraat, myös pennut, ovat näiden yläpuolella arvoasteikossa.

Klaani ei ole yksi suuri yhteisö vaan se koostuu Perheistä, jotka koostuvat Äidistä, tämän siskoista, jälkikasvustaan, siskonlapsista ja urossukulaisista tai haaremista, jotka ovat toisista Perheistä ostettuja, pentujen tekoon hankittuja narreja. Äiti hyväksyy muiden jäsenten liitot ja salassa tehdyt pennut ovat loukkaus ja kirous, jos ne ovat uroksia. Tällaiset urospennut yleensä hylätään tai myydään.

Perheet kokoontuvat entisen Heijastuksen alueelle muutaman kerran vuodessa. Vaikka hyeenat eivät koskaan ole olleet järin uskollisia, heillä on tarinansa niin Auringosta (Siemen) kuin Kuusta (Muna) sekä näistä syntyneestä Emosta, joka siunasi naarashyeena Kaikoun sadalla tyttärellä ja nosti heidät julmien urosten ikeestä valtaan.
Näissä Klaanien juhlissa tanssitaan, metsästetään, värjätään harjaksia ja turkkeja, vaihdetaan ja myydään tarvikkeita ja narreja. Jokaisesta esityksestä saattaa syntyä voimannäytös ja täten tappelutkaan eivät ole harvinaisia. Äidit eivät ottele toisiaan vastaan, koska hävinnyt Äiti on yhtä kuin nimensä ja tittelinsä menettänyt. Täysikuun eli Emon ollessa hedelmällinen vietetään myös seksuaalisia esityksiä ja orgioita.

Klaanin menetettyä asuinalueensa Kansojen Sodassa, heitä jäi suurin osa asumaan Savannan että Paahteen alueelle, mutta moni ajautui myöhemmin itään Alttarille.

Hyeenanväkeen kuuluu täplähyeena, ruskohyeena, juovahyeena, maasusi eikä ole ollut tavatonta, että hyeenakoiria asuu heidän kanssaan, vaikka he eivät voi lisääntyä keskenään.

Hevosenväki tunnetaan nimellä Tomu ja he asuttivat Aro -nimistä maanosaa ennen kuin Kerät valtasivat sen osaksi Paahdetta viimeisen Kansojen Sodan aikana. Aroa hallitsi tuolloin Alandra suku, joka on yhä elossa. Jos valtakunta olisi edelleen pystyssä sen nykyinen hallitsija olisi kuningatar Velora Pandora Alandra.

Tomujen valtakunta oli aikoinaan vehreä hevoseläinten yhteisö. Kansan kulttuuri ja vauraudet keskittyivät lähinnä maanviljelyyn. Syysaika oli täynnä monenvaiheisia elonkorjuujuhlia, kun taas alkukesän viljelmien istuttaminen vaati omanlaisensa juhlat ja maan jumalten ylistyksen.

Tomun kansan perinteistä yksi tapa on jäänyt monien mieleen ja edennyt sukupolvien läpi nykypäivään saakka, vaikka hyvin harva sitä harjoittaa. Monet suvut omasivat oman vaakunansa ja tapana oli polttomerkata vaakuna kahdeksantoista vuotta täyttäneiden nuorten kankkuun tai muualle puolen kehoa. Tämä oli merkki niin aikuisuudesta kuin myös kunnianosoitus omaa sukua kohtaan. Toiseen sukuun naidessaan tapana oli lisätä oman suvun vaakunan alle pienempi uuden suvun vaakuna. Tämä teki eroamisista hyvin vaivaannuttavaa monien viiltäessä arpia naidun suvun vaakunan päälle.

Pientenväki tunnetaan nimellä Pikisilmät ja he asuttivat vuosisatoja sitten nykyistä Arkin aluetta ennen kuin ensin Paahde ja myöhemmin Savanna valtasivat sen. Pikisilmät yrittivät vallata aluetta takaisin itselleen, mutta hävisivät 122 vuotta sitten loppuneen sodan Vanhoja vastaan, jonka jälkeen ihmiset ostivat maanosan itselleen.

Pikisilmiä ovat muun muassa hiiret, rotat, oravat, jänikset, majavat ja kabybarat.

Pussukanväki tunnetaan nimellä Kätköt ja he asuttivat vuosisatoja sitten Paahteessa itäistä aluetta nimeltä Punainen Maa. Savannan raja kulki silloin idempänä. Kätköt olivat suosittuja orjia Savannassa ja näiden määrä putosi muutamiin kymmeniin pian sen jälkeen kun maanosansa hävitettiin isompien kansojen alle yli sata vuotta sitten.

Kätköjä ovat muun muassa kengurut, vallabit, possumit, opossumit ja nokkasiilit.

Yönväki tunnetaan nimellä ?. Lisää infoa tulossa.

Yönväkeen kuuluvat kaikki lepakot, lenkot ja siipat jne.

Naudanväki tunnetaan nimellä Vauhkot. Lisää infoa tulossa.

Naudanväkeen kuuluvat esimerkiksi naudat, puhvelit, biisonit jne.

Lampaanväki tunnetaan nimellä Villat. Lisää infoa tulossa.

Lampaanväkeen kuuluvat lampaat ja vuohet.

Antiloopinväkeen tunnetaan nimellä Keihäät. Lisää infoa tulossa.

Merenväki tunnetaan nimellä Pohjankansa ja he asuttivat nimensä mukaisesti manteretta ympäröivää merta. Pohjankansan vedenalainen valtakunta oli aikoinaan erittäin varakas ja lähes maaginen, ja kansalla oli useampia pieniä kaupunkeja. Kansa kävi mielellään kauppaa maaväkien kanssa, ja kala, merilevä, sekä mereen hautautuneista antiikkisista raunioista löytyvät menneiden aikojen aarteet olivat kansan pääasiallinen kauppatavara. Nykyisin Imbriumia asuttaa vain ~1000 asukasta.

Pohjankansaa hallitsi keisarinna, jonka katsottiin olevan kuun kuvajainen meressä. Keisarinnan asema periytyi äidiltä tyttärelle, ja sukulinjaa pidettiin jumalallisena. Keisarinnaa ympäröi hoviväki, johon kuuluivat muun muassa keisarinnan lukuisat puolisot, neuvonantajat, sotilasjohto, papit ja hovilääkärit. Hierarkia oli hovin keskuudessa ankaraa ja ritualistista, ja vähemmissä määrin tämä hierarkian käsite päti myös muuhun Pohjankansaan, esimerkiksi kiduksellisia väkiläisiä pidetään paremmassa arvossa kuin ilman kiduksia syntyneitä.

Veden imperiumi kuitenkin alkoi murentua, ensin hitaasti mutta varmasti, lopulta huipentuen väkivaltaiseen ja äkkinäiseen tuhoon. Lämmenneen meren ekosysteemi oli kykenemätön tukemaan Pohjankansan lisääntyvää väkimäärää ja kestämättömästi toteutettua kaupankäyntiä, ja lopun alkuna toimi laaja nälänhätä. Hädän pitkittyessä tämä aiheutti kansan pakkautumisen pääkaupunkiin, jossa ruokaa yritettiin jakaa kansalle, ja tämä vuorostaan aiheutti seuraavan vitsauksen: taudit. Ensin vaivat vaikuttivat hallittavilta, mutta ne olivat vain alkusoittoa varsinaiselle kuolon iskulle, joka myöhemmin saisi nimen pohjantauti. Tauti oli uusi ja kehittyi yksilöissä näennäisesti ilman syytä, ja sille ei löydetty toimivaa hoitoa kovasta yrityksestä huolimatta. Tarttuneissa se aiheutti nopean ja vakavan raivotautia muistuttavan reaktion, joka johti kuolemaan joko muiden puolustaessa itseään raivoavalta tartutetulta, tai hitaammin taudin nostattaman korkean kuumeen takia. Tauti levisi nopeasti merenväen keskuudessa, eikä kestänyt kauaa kunnes tieto siitä levisi myös maanpäällisten tietoisuuteen. Yleinen suhtautuminen merenväkeen muuttui epäileväksi ja pelonsekaiseksi, ja ennen harmoniassa muiden kansojen kanssa maan päällä elävät merenväkiläiset joko ajettiin takaisin mereen tai usein jopa tapettiin. Muutamaa tapausta lukuun ottamatta pohjantauti ei päässyt leviämään maaväkien keskuudessa, mutta kukaan ei osaa sanoa oliko syy tähän ongelman nopea eristäminen vai kenties yksinkertaisesti taudin pääasiallinen leviäminen vesiympäristössä.

Nykyään yleinen uskomus on, että tauti ja sitä ympäröivät vitsaukset hävittivät Pohjankansan kokonaan, mutta uskomus on väärä. Pieni selviytynyt joukko jatkaa elämäänsä nykyään hyvin autiossa ja osin raunioituneessa Imbriumin kaupungissa, yrittäen pitää kiinni yhteisönsä rippeistä, ja jokunen meteoriitinpalasta kantava merenväkiläinen varmasti elää ihmismuodossa maanpäällä.
Pohjankansa pitää selviytymistään tarkoituksella salassa, sillä vaikka pohjantautia ei juurikaan enää esiinny merenväen parissa, ovat traumat sen aiheuttamasta vainosta vielä tuoreessa muistissa. Tämän lisäksi kansaa koetellaan vieläkin - ikään kuin viimeisenä tekonaan pohjantauti iski itse keisarinnaan ja tämän jälkikasvuun, ja vain nuorimmainen tytär selvisi. Nuorimmainenkaan ei kuitenkaan säästynyt pohjantaudilta, vaan näyttää kärsivän jonkinlaisesta lievemmästä mutaatiosta, ja hovilääkärit ovat pitäneet nuorta keisarinnaa jo vuosikausia rauhoittavalla lääkityksellä.

Pohjankansa on edelleen erittäin omistautunutta keisarinnalleen ja jumalallisen sukulinjan vaalimiselle, joten parannuskeinoa etsitään kuumeisesti, niin veden alla kuin maan päälläkin. Uskomus ja harras toive on, että keisarinnan parantuessa pohjantaudista, valtaisi vauraus ja hyvinvointi jälleen Pohjankansan valtakunnan.

Imbriumin lasilinna
Pohjankansan vaurauden aikana meren syvyyksiin rakennettu suuri kasvihuonetta muistuttava rakennelma, jonka sisällä oleva kasvien ylläpitämä ilmatasku mahdollistaa ääneen keskustelun. Rakennelma on pääasiallisesti hovin käytössä ja sisältää myös keisarinnan valtaistuinsalin, jonne kuitenkin nykyään pääsevät vain korkea-arvoisimmat hovin jäsenet sekä hovilääkärit.

Muuta
➤ Inspiraatiota otettu antiikin Kiinasta
➤ Pohjankansa voi viettää pitkiäkin aikoja veden alla, kidukselliset yksilöt toki kauemmin kuin ne joilla niitä ei ole, mutta tarvitsevat myös ilmaa, jonka vuoksi vedenalaisissa rakennelmissa on usein ilmataskuja
➤ Heillä on oma viittomakieli jolla viestiä vedessä

Lyhyt historia

Hierarkia

Laakson Turvaajat

Vaatetus

Tavat, kulttuuri, juhlat sekä rituaalit

Teksti © cardea